The Constantines: Shine A Light

SubPop

Constantines retkeilee/retkuilee indien alalajien parissa pääosin mielenkiintoisesti. Bändin livenomainen soundi lienee tarkoituksellisen suttuinen ja lopullisesti vaikutelman silaa Steve Lambken karhea ääni, joka toimii kuin musiikin pintaan rosoja uurtava hiekkapaperi. Siloittelemattomasta jäljestä huolimatta Constantines ei koskaan vaivu kakofoniaan vaan jokainen kappale on rakennettu huolella ja myös melodiat saavat tilaa. Paikoin yhtye muistuttaa melko lailla bassokarhu Mike Wattin soolotuotoksia, rauhallisimmat hetket tuovat puolestaan jollakin oudolla tavalla mieleen muuten täysin eri linjoilla kulkevan Elbown.

Orgaanisesti ja eläväisesti kasatulla rosoindiellään Constantines haraa tyylikkäästi nykyrockin turtumusta vastaan ja lopulta sekin, että Shine a Lightin kuuntelu on aluksi muka vaikeaa kompressoituun bulkkitavaraan tottuneelle korvalle, kääntyy yhtyeen eduksi. Nykyäänhän tuntuu välillä kuin särökitaroita pursuavat punk-levytkin viilattaisiin sileiksi, usein tietysti radiosoittotoiveiden sanelemana. Ansioistaan huolimatta Shine a Light ei ole lopullisen vakuuttava teos. Ajoittain Constantines kuulostaa merkillisen eleettömältä eivätkä loppupuolen biisit tavoita alun hurmiota, särön ja vänkyrän melodisuuden herkullista liittoa.