Tiisu: Kuuluisat viimeiset sanat

Virtaset

Vuonna 2026 musiikkimaailmaa muuttuu entist�kin sinkkuvetoisemmaksi, tiet�v�t monet viisaat ja kokeneet alan konkarit. Vaatii paljon itseluottamusta julkaista tupla-albumi n�in� aikoina, mutta �suomirockin entiset pelastajat� ovatkin vastaavasti nostaneet tekemisens� laadun taas uudelle tasolle. Ihan oikeasti, t�m� ei ole myyntipuhetta, vaan tyyni toteamus faktojen valossa.

Ensimm�isen� todistuksena toimikoon Liisa Akimofin vierailulla vahvistettu Kasvissoppa, joka on yksi per�ti kuudesta levy� edelt�neest� sinkusta. Huomaattehan, sinkkujakin tehd��n kyll� Tiisun pajalla. Kasvissopassa on Tiisulle ominaisesti aiheena arjen pieni tragedia, kun vegesoppaan on livahtanut nestem�ist� nautaa ja jotain pit�isi tehd�. Dilemma syvenee ja Akimof tuo j�lkimm�isell� puoliskolla tarinaan inhimillisemm�n kulman, kun tapahtumaketju aukenee. Ehkei mik��n maailmanloppu, mutta ikimuistettava soppa yhden suvun mittapuussa nyt ainakin.

Hyv�ntahtoiset reppanat ja puolittaiset luuserit ovat kautta aikain olleet suomirockin sankareita. Menneiden suurten maanteiden kuninkaat, jyrkiboit ja kumppanit saavat jatkoa my�s uudessa ajassa. Raakut litistyiv�t koneiden alle, mutta nyt ��neen p��see se onneton kaveri, joka ajeli mets�ty�koneella puron yli ollen autuaan tiet�m�t�n jokihelmisimpukoista. Kauniin koskettava biisi soi kuin t�htimiehest� kertonut David Bowie olisi teleportattu suomalaiselle mets�ty�maakopille.

Tiisun soundi on monipuolisempi kuin koskaan, mik� on tietysti luonnollista. Onhan albumilla per�ti 17 raitaa ja p��lle 52 minuuttia mittaa. Musiikki on edelleen helpointa niputtaa suomirockin miellytt�v�n ep�m��r�isen genren sis��n, mutta tempomista eri suuntiin on havaittavissa j�lleen siell� t��ll� mukavasti. H�mm�stelin alkuun Tanssitaan viel� -raidan puolig�stamaista iskelm��, joka pit�nee ymm�rt�� hatunnostona menneille p�iville. Samaan koppaan kuulunee L�psyst� vaihto, joka rullaa hard rockiaan, kuin voimiensa tunnossa oleva Popeda. Vuonna 2026 suomirock on taas hivenen i�kk��mpi, mutta t�m� kaikki on osa Tiisun tapaa pelastaa suomirock v�hint��nkin itse itselt��n.

Vimman kanssa esitetty Pelon kapina polttaa melkein tuhdit soundinsa jo puhki, eik� niin ik��n sinkkuna ilmestynyt Ket� varten pysy aivan rajojen sis�ll�. Mutta nuo kurotukset onkin tietysti tehty tahallaan, ja ne ovat olennainen osa koko juttua. Kun suomalainen jannu listaa syd�mens� syvimpi� tuntoja ja katselee suoraan peilikuvaansa, tulee soundin menn�kin hiukan ruvelle. Nyt poraudutaan ihon alle ja asian ytimeen, eik� edes pieni flirtti ironian kanssa peit� kovia totuuksia.

Kuuluisat viimeiset sanat on Tiisun nelj�s albumi ja mielest�ni koko sarjan komein saavutus. Nostaisin sen jo t�ss� vaiheessa klassisen El�m�n koulu -debyytin rinnalle ja mahdollisesti jopa yl�puolelle. Tupla-albumi ei ehk� ole taloudellisesti j�rkevin siirto, mutta taiteellinen lopputulema lunastaa hullunrohkean toimintatavan ja antaa meille bonusannoksen aina toimivaa Tiisua.