Michael Bleu: High School Drama

Lördag

Ei pitäisi yllättyä siitä, että Michael Bleun uusi albumi yllättää – vaan silti hämmästyin High School Draman sisältöä. Vajaa puolitoista vuotta sitten retroisten soundien mestari läväytti tiskiin kiukkuisen Futuristik Soul -kiekon, jonka sahalaitaisuus ja voimallisuus paljastivat kupin menneen nurin jossain vaiheessa pahemman kerran. Siirtymä kesän 2022 Kesäyön romanssi -Suomi-iskelmälevystä oli sanalla sanoen valtaisa.

High School Drama on periaatteessa sukua kummallekin em. albumille, mutta samaan aikaan jotain totaalisen erilaista. Saatesanoissa puhutaan ”ajan patinoiman soul-soundin mestarin” saapuneen ja nyt joka sana on muuten täyttä totta, eikä pelkkää PR-pörinää. Bleu rakastaa 60-luvun samettisuutta ja 70-luvun muhkeita soul-soundeja, se on käynyt jo aikaa sitten selväksi. Tuottajanakin kannuksia ansainnut tekijä tunteet muodot, tietää jekut ja pystyy löytämään täsmälleen oikeat soundit sydämen asioita kerratessa.

Uusi albumi on kuuleman mukaan musiikkia koulujen päättäjäistansseihin, eli ohjelmassa on makeaa melankoliaa ja supermelodista pehmoilua. Tähtäin on asetettu ja estradi on valmis, vaan jokin tuntuu olevan silti pielessä. High School Draman kohdalla kuulen taas historia, vaan en ole niinkään varma, että kyse on ansiokkaasta kunnianosoituksesta.

Kuvittelen päähäni tanssisalin koristeineen. Hermostuneesti ja innokkaasti juhliin valmistuvan väen, ilmassa aistittavan latauksen. Mielestäni Bleun pitäisi olla kuvitteellisten tanssiaisten tähtisolisti, mutta nyt hän asettuu taustabändin rooliin. Onko tämä jo enemmänkin pastissi? Silkkaa toisintoa ja pelkästään nostalgian voimalla eteenpäin liikkuvaa musiikkia?

Epäilys kalvaa sydäntä, etenkin kun albumin A-puolesta ei tahdo jäädä ainuttakaan melodiakulkua mieleen. Tanssilattialla toki svengaa parketilla näyttävästi, mutta muuten ensimmäinen näytös sujuu ilman suurempaa draamaa. Kaikki kolme ennakkosinkkua löytyvät peräjälkeen levyn jälkimmäiseltä puoliskolta ja niistä groovaavimmin pyrstösulkiaan veivaa Vaihdan maisemaa, kun taas Aika sen viel korjaa maalaa suurimmat draaman kaaret juhlasalin katon alle. Ei näillä mitään tähtitaivaita tavoiteta, mutta pientä ja somaa on sentään tarjolla.

En oikein ymmärrä High School Draman tarkoitusta, tosin saatan myös olla liian iäkäs lukiodraamaan. Teksteissä maailmat nousevat ja kaatuvat sydänten kolhujen, toiveiden, salaisuuksien ja lukkojen käydessä julmia leikkejään. Bleu saavuttaa autopilotilla riittävän korkean tason, jotta katastrofi välttyy. Yllätyin siis taas, mutta onhan tämä jälleen uusi, erilainen luku taidokkaan soundimestarin katalogissa.