Telegraph Vine: A Strange Game

Way Beyondo

Telegraph Vine on siit� harvinainen tapaus, ett� se vaikuttaa olevan kaikkitiet�v�n internetin puolella miltei t�ydellinen aave. Niin soittopalvelut kuin sosiaalisen median sivustot eiv�t n�et juuri tunne Telegraph Vinen tekemisi�. Valittua marginaalisuutta voi tavallaan ihailla, vaikka samalla luotu musiikki j�� armotta pienemm�n piirin iloksi.

Toimitukseen saapui tyylikk��n harmailla kansilla varustettu CD-levy, jonka muutamalla lauseella varustettu saatekirje ei tarjoa juuri tekij�tietoja enemp��. S�vellykset, sanoitukset ja kaiken kuullun levyll� on luonut Mikko Gr�nlund, joka vastaa my�s tuotannosta sek� miksauksesta. Masterointi on sent��n uskottu toisiin k�siin, ja laulun editoinnissa sek� pianon ��nityksess� on saatu hieman apua. Pohjimmiltaan t�m� on silti yhden ihmisen visio.

Ent� mist� A Strange Game sitten kertoo? CD:t� ei ole varustettu kansivihkosella, mutta kasaristi kaikuvaa ja dystooppisesti naksuvaa synapoppia luodaan tyyli edell�. Kahdeksan biisi� on jaettu kansissa kahteen ryhm��n, kuvitteelliseen A- ja B-puoleen, joten liek� vinyyli� ja C-kasettiakin sitten tuloillaan jossain vaiheessa. Niin tai n�in, A-puolen sulkeva Diving Bell olisi t�ydellinen p��t�s ennen puolen vaihtoa. Kuusiminuuttiseksi kasvava raita on lopussa silkkaa hypnoottista kuviota, jonka voima perustuu monotonisuuden siunaukseen. B-puolella sama rooli lankeaa In Moonlightin osalle, liev�� vahvemman taiderockin tuoksun leijuessa ilmassa.

Telegraph Vine ei teksteiss� juuri anna liialle valolle tilaa, mutta suoranainen synkkyyskin osataan pit�� et��mp�n�. J�lkimm�isen puolen avaava Little Horn on musiikillisesti biisijoukon keveint� ja popeinta antia, jolla soundit saavat leikki� nostattavammin. Nuoren Gary Numanin kolkkouden mieleen tuova Here to Stay antaa ruoskamaisesti kalahtavan rytmin paukkua, mutta matalampien ��nten linjoissa on my�s selv�� groovea. Hillitty� ja hallittua tietysti, mutta groovea nyt kuitenkin. Tuohon kun lis�t��n Brian Enon tekemisist� muistuttavia kuvioita kaartelemaan, niin ollaan jo pitk�ll�.

Soundien saralla tehty ty� pit�� minimalistisuutta arvossaan, vaikka yksityiskohdillekin suodaan hetkitt�in valokeiloja. Dramaattisuus on vahvaa, elokuvamaisuus silmiinpist�v�� ja silti A Strange Game etenee mielest�ni painottomin askelin. Synteettist� svengi� s�teilev� Anomie tuo loppukurveissaan runouden ja spoken wordin mukaan kuvaan, yhdist�en levyn maailmoja.

Kahdeksan raitaa ja selke� visio, jossa on tilaa jopa Fluxin postpunkin sykkeelle. Telegraph Vine ottaa uuden aallon ja tekee siit� jotain todella uutta, liikoja rikkomatta tai purkamatta. Kiitoksia t�st� hienosta levyst�.