Arttu Huopainen South-East Corner: Arttu Huopainen South-East Corner

Flame Jazz

Arttu Huopainen South-East Corner on haminalaisl�ht�isen rumpali Arttu Huopaisen johtama jazzyhtye, joka esitt�� Huopaisen kirjoittamia kappaleita. B�ndin soitinarsenaaliin kuuluvat luonnollisesti rummut, sek� niiden rinnalla saksofonit ja kontrabasso. Muotoja on ty�stetty, mutta improvisaatiolle on j�tetty my�s reilusti tilaa. Albumille kootut kappaleet ovatkin tavallaan versioita s�vellyksist�, jotka voivat konserttitilanteissa el�� taatusti toisinkin.

Vokaaleja ei ole miss��n muodossa mukana, mutta Jimi Ahlroosin sopraano- ja tenorisaksofoni, sek� Casimir Ekmanin tenori- ja baritonisaksofoni hoitavat kyll� viestinn�n. Eiv�tk� Huopaisen rummut tai Antti Ahoniemen kontrabasso ole suinkaan silkkaa taustan rytmi� yll�pit�vi� soittimia, vaan jokainen muusikko osallistuu eritt�in aktiivisesti ja soittimistaan eri keinoin tuntoja ammentaen isomman kuvan luomiseen. Ent� mik� on tuo suurempi kuva, mist� South-East Corner kertoo?

Nyt kyse ei ole mist��n Yhdysvaltain syv�st� etel�st�, tai V�limeren kolkasta, vaan albumin tarinat kertovat Suomen kaakkoiskulman ja tarkemmin sanottuna Haminan seudusta. Siell� Huopainen on viett�nyt lapsuutensa sek� nuoruutensa ja sielt� ovat mm. runoilija Helvi H�m�l�inen ja s�velt�j� Uuno Klami. Mit��n suoria viittauksia ei ole ymm�rt��kseni otsikoiden puolesta, vaan kuulija saa itse p��tt��, mist� esimerkiksi tunnelmallinen Harsh Beauty esimerkiksi kertoo ja mihin rauhaisa Lullaby keinuen kulkee.

Instrumentaalimusiikin yksi suurimmista voimista on mielikuvituksen t�ysi vapaus. Tuolta pohjalta l�hteviin p��nsis�isiin seikkailuihin Arttu Huopainen South-East Corner -albumi onkin mit� toimivin matkanj�rjest�j�. Seitsem�n raitaa avaa seitsem�n erilaista, ja silti riitt�v�n samansuuntaista taivalta, joissa riitt�� my�s yll�tyksi�.

Avauksena kuullaan viime vuoden lopulla sinkkuna ilmestynyt Do It, joka l�htee punomaan maisemaa samaan aikaan rennon letke�sti ja kuitenkin nuotteja rullaavan pohjan p��lle reilusti puristaen. Rummut el�v�t nopein k��ntein, puhaltimet reagoivat ja karkailevat pyr�yksitt�in, basson syke kulkee alla vakaan kuumana. Biisi tulee tavallaan niskaan, mutta hell�sti kuin halaten ja siin� samalla hauskoja mutisten.

Albumin j�lkimm�isen puoliskon avaava On The Bridge on pirte�ss� energisyydess��n makoisa rep�isy suuntaansa, puhaltimien pitkien nuottien muistuttaessa toisinaan tuulen tuiverrusta kev�isess� s��ss�. Samaa silm�� iskev�� veikeytt� voi aistia my�s Circling Aroundin kehiss�, vaikka seesteisempi siivu selv�sti asettuneempi onkin.

Olemme muistojemme luomia kokoelmia. Huopaisen muistot kotiseuduista ovat kuullun perusteella v�rikk�it�, kiehtovan ilmavia ja positiivisen rikkaita. Kappaleissa on runsaasti yksityiskohtia, vaiheita ja osia, mutta kaikenlainen hajottava sekavuus puuttuu mielest�ni t�ysin kuvasta. Huopainen yhtyeineen johdattaa kuulijaa toisinaan nopeinkin loikin, vaan raahaamatta ja liikoja kiskomatta � vaikka toisinaan rajoilla jo k�yd��nkin.