Taneli Harma: T�htien takana on satumaa

Eclipse Music

Suomalaisen musiikin sielunmaailman selvitt�minen on vaikeaa, etenkin jos tekemisi� pit�� avata muiden kulttuurien parissa varttuneille. Mik� ihme on t�m� melankolian, iskelm�n ja kaipuun v�ritt�m� pohjas�vel, joka tuntuu ponnahtavan esiin hiukan kaikesta, mit� katajainen kansa tekee? Miksi, mist� ja keille?

Debyyttipitk�soittonsa julkaissut Taneli Harma tuntuu ilmestyneen kuin tyhj�st�, mutta artisti omaa samaan aikaan jo nipun vastauksia keskeisiin kysymyksiin. Harman itsens� s�velt�m�t, sanoittamat ja soittamat kappaleet ovat kuin suomalaisuutta, Suomea ja suomalaisia puolidokumentaarisin ottein tutkivan kuvitteellisen elokuvan ��niraitaa. Sielukas s�hk�kitara maalaa horisonttia rautalangan naapurissa, folkahtava poprock soi haastaen ja kaikki pysyy silti s�vyis�n�.

Ep�ilys on yksi pohjoista luonnetta harmillisesti hallitseva elementti, joten Harman tekemisi� kuunnellessa tulee helposti pohdittua: kuinka tosissaan t�ss� nyt ollaan? Ja mik� viel� pahempaa, vinoileeko heppu meille?

Mitattavaa virnett� on taatusti parillakin raidalla, mutta mielest�ni Harma ei virnistele pahansuovasti, eik� miss��n nimess� suoraan kansalleen vaan heid�n kanssaan. Sirkus ja leijonat oivaltaa kepeydess��n elon kipeyden ja keveyden kumman tasapainon. Sanoja voi kuunnella sanoina tai vertauksina, mutta tilanteen tragikoomisuutta mik��n ei peittele piiloon, ei edes puolihilpe� vihellys.

Saatekirjeess� korostetaan poikkeuksellisten rytmisoitinten, kuten amppeleiden ja viinipullojen panosta, mutta osia t�rke�mpi� ovat mielest�ni itse kappaleet. Eri ��nist� kootut tarinat, joilla Harman kertoja��ni kulkee sinne ja t�nne. Kaunis maailma n�kee vieh�tt�vien nuottien v�list� maailman raadollisuuden ja suoranaisen pahuuden. Ironiset sivulauseet eiv�t ohita asiaa, ellet niin itse valitse.

Kertoja k��nt�� peili� suuntaan ja toiseen kuulijan edess�. Min� ja sin�, me ja he, eik� melankolinen kaunokainen Sj�de l�hde viisastelemaan sen kummemmin. Enk� tied� kenelle Luut kappaleessa lauletaan, ellei omalle peilikuvalle, joka toteaa tilanteen ja ilmoittaa hommien olevan pian paketissa. Tekemiset on tehty, sanomiset sanottu ja loppusaldo ei p��t� huimaa.

Satunnainen kuulija huomaa j��neens� taas pelikent�lle yksin pallo hyppysiss��n, mutta ainakin on se pallo ja vapaus potkaista, ly�d�, kuljettaa, pomputella tai vain leikki� pallonsa kanssa. Harma tavallaan antaa musiikkinsa, tuon melankoliasta kumpuavan americanan, suruisan kitarapopin, rautalangan kanssa leikittelev�n rockin, efektiavusteisen folkin ja ties mink� muun luoda tiloja, joita jokainen voi t�ytt�� tavallaan.

Taneli Harma on kaapannut l�nnen mystisilt� mailta voiman, joka kertoo ihmisen sielun suuruudesta. Yksil�n voimasta ja vapaudesta on kuitenkin moneksi, liiankin moneksi, jotta paikoista voisi saada kasaan paratiisia. Tai edes mit��n sinne p�in viittaavaa. Suitsukkeita, kultaa ja mirhamia heitt�� heti avaajana dilemmat tiskiin, eik� p��t�sraita Avaruusaikaan varsinaisesti sulje mit��n, paitsi harvinaisen onnistuneen albumin. Askarruttavaa.