The Jynkkers: Isot puheet

Untula Records

Kaksi vuotta sitten räyhäisää kitararokkia veivaava The Jynkkers summasi menneisyytensä tyhjentävästi The Jynkkers goes Elite -kokoelmalla. Menneet mudat potkittiin buutseista irti ja uutta viehettä kokeiltiin statusquomaisen jolkottelun kyljessä. Surffailuakin kokeiltiin ja rokkia jalostettiin, joten kunnianhimoisten siirtojen valossa jatkon ilmestyminen oli vain ajan kysymys.

Nyt on koittanut aika ja Isot puheet -albumi on otsikkonsa veroinen yhdeksän raidan pläjäys, jolla ukot pistävät toinen toistaan paremmiksi – puheissa nyt ainakin. Ohjelmanjulistuksena palvelee ykkössinkku Setämies, jolla sarkasmi puhkeaa runsaimpaan kukkaansa ja hiki virtaa valtoimenaan. Miesten hiki, todellinen äijäin tuoksu. Kuntosalin kiintotähdeksi hamuava karju ei anna vuosien lannistaa, jos nyt temppelin eteläseinästä alkaakin jo maali hiukan hilseilemään. Vatsa sisään ja kampaus kuntoon, nyt mennään.

Ja tätä se sitten on. Sähkökitaran säröiset riffit halkovat ilmaa, rytmiryhmä takoo tahtia permanto täristen ja vokaaleissa vitsejä ei väistellä. The Jynkkers on oivaltanut nakuttavan kellon voittavan meistä – ja heistä – jokaisen, mutta lannistua moisen edessä ei kuitenkaan kannata. Jos AC/DC jatkaa edelleen rokkaamista, The Rolling Stonesia nyt edes mainitsematta, niin They Jynkkersin parasta ennen -päivämäärä on vielä kaukana tulevaisuudessa. Liisan tallissa kelpaa tanssata ja Onnen Pekka voi vaikka kusta housut kintuissa torilla, kun kuningas alkoholi on muuttanut kaiken.

Tarpeettoman rasvaisen ja sopivan tuhman välimaasto on aina haastava. Ei siitä itsensä Bon Scottkaan joka kerta klaarannut puhtain housuin. Tässä valossa ymmärrän tavallaan Puhelinseksii-rallin, vaikka sen jo muutaman kierroksen jälkeen ohitinkin arveluttavan helposti. Töksähtelevät sanaleikit viihdyttävät ja lumikinosten kasauksen autuudesta satuileva Pena Kolata naurattaa toisenkin kerran. Noston ansaitsee myös sattumusten kautta käynnistyneen ryyppyreissun summaava Juna puksuttaa, johon moni löytää taatusti samaistumispintaa.

Kova on yritys ja tiukkaa pinnistely, mutta The Jynkkersin uusi tuleminen jää ehkä sittenkin hiukan piippuun. Hauskoja oivalluksia piisaa, vaan kiistattomia ykkösluokan ralleja ei punnerruksesta huolimatta tunnu siunaantuneen tällä erää ihan niin paljoa. Tästä kelpaa kuitenkin jatkaa, ja ehkäpä yhtye voisi jatkaa itsensä uudelleen keksimistä sekä määrittelemistä myös tulevaisuudessa. Maassamme on jo yksi Popeda.