Jiri Nikkinen ja Hyypi�t: Outoa aikaa

Texicalli

Jiri Nikkinen on uupumaton musiikin puurtaja, jonka uusin albumi osoittaa herran olevan ensiluokkaisessa ter�ss�. Itse asiassa yll�tyin kuin huomasin, ett� alkuvuodesta 2022 ilmestyneen M� oon -kiekon ja uutukaisen v�liin mahtui viel� yksi toinenkin pitk�soitto. Puolentoista vuoden takainen Pienten koirien kaupunginosa -albumi p��si vilahtamaan ilmestyess��n jostain syyst� ohitseni, mutta aion korjata tilanteen pikimmiten.

Vaan siirret��n huomio takaisin t�h�n p�iv��n ja uusimpaan pitk�soittoannokseen. Nikkinen on t�ll� er�� yhdist�nyt voimansa Hyypi�t-yhtyeen kanssa, joka on sama asia kuin Tytti Mets�, Miikka Patelainen ja Janne Haavisto. Kiekon kaikki biisit ovat Nikkisen omasta kyn�st�, mit� nyt Hyv� p�iv� on kirjattu yhdess� tuottaja/��nitt�j�/miksaaja Jyri Riikosen kanssa s�velletyksi. Sovituksista ei ole sen kummempaa mainintaan, mutta luulisin trion ainakin jollain tasolla vaikuttaneen niihin.

Nikkinen soundaa edelleen helposti tunnistettavalta itselt��n, mutta ei uusi levy ole ainoastaan sit� saman vanhan toistoa. Toki herran syv� kunnioitus The Beatlesia ja etenkin John Lennonia kohtaan kuuluu l�pi muustakin kuin Yoko ja John -raidasta, jolla k�sitell��n muuten sangen onnistuneesti mustasukkaisuuden myrkyllist� k��rmett�. Helvettej� on monenlaisia, mutta paratiisi saattaa l�yty� hetkeen heitt�ytymisest�, mit� Hei vaan huolet kepe�ll� askelluksellaan muistuttelee. Ilmassa on enemm�n Harrison / McCartney -partikkeleita, mutta ��ness� on vahvasti Nikkinen. Kolikon k��nt�puolella samoissa kauniissa hetkiss� voi olla my�s toisenlaisia k��nn�ksi�. Veden alla on yksi hienoimmista erokappaleista, jolla asiat vain todetaan ja katkeruus tuntuu puuttuvan t�ysin kuvasta � onneksi.

I�n kertyess� isommat taustan kuvat hahmottuvat paremmin, tavataan sanoa. Avauskappale Outoa aikaa on Nikkisen luotaus tilanteesta. K�rjistynyt ja sotaisa aika on vienyt ihmiskuntaa taaksep�in, kauemmas rauhan ja rakkauden vuosikymmenist�. Toisella tasolla kulttuuria voi piest�, muilta saa huijareiden kulta-aikana ottaa, totuudestakaan ei tarvitse v�litt��, vaikka istuisit kuinka korkealla tahansa.

Vastoink�ymisist� voi uuttaa my�s energiaa. Kitkasta venkoilevaa poprockia synnytt�v� Minnalle, kissoille ja kukkaruukuille rakentaa n�yt�ksen, jolla taiotaan mystinen kentt� ymp�rille ja melodia kohoaa kauneimman orkidean lailla varjoista. Linnut kaukaa myrskyn aavistaa ottaa melodiansa ja silittelee sit� hellemmin, kunnes rokkib�ndi ryhtyy soittamaan ja dramaattiset Bowie/Ziggy -kulissit ponnahtavat kuin tyhj�st� esiin. Kaikessa on puolensa ja Ihmiset aina muistuttelee levyn puoliv�liss�, kuinka rakkauden ja yst�vyyden voimat voivat p��st� edes pieniss� tiloissa voitolle.

Outoa aikaa on ansiokas poprock-albumi, jolla niin kitarapop kuin rosoisempi rock saavat vuorollaan loistaa. Eik� yksi sulje toista pois, vaan ainekset t�ydent�v�t vivahteikkaasti toisiaan. Raidoilla viitataan usein my�s toisiin, mik� tekee albumista entist�kin yhten�isemm�n, hetkitt�in jopa teosmaisen.