Jari R�tty� & K��rmekeitto: Kuulkaa kadonneet

Omakustanne

Melkein viisi vuotta sitten sain opetuksen siit�, kuinka h�rm�l�inen etnoblues ja folkrock voi ry�mi� ihon alle. Jari R�tty� & K��rmekeitto -yhtye julkaisi tuolloin nelj�nnen pitk�soittonsa ja allekirjoittaneelle porttina toiminut V�kevyys-albumi j�tti syv�t j�lkens�. Ryhm�n alkuvoimainen ja toisinaan miltei vimmainen ilmaisu tempasi mukaansa, eik� ole sittemmin p��st�nyt irti.

L�hes puoli vuosikymment� on siis mahtunut t�h�n v�liin ja yhtyeelt� ilmestyi jossain vaiheessa vuonna 2023 Romanov-niminen albumi. Moisesta ei ole t��ll� p��ss� havaintoa, mutta Kuulkaa kadonneet -pitk�soitto saapui Desibeli.netin postilaatikkoon oivassa kunnossa. Ja sitten sit� onkin soitettu ja soitettu ja soitettu. Yhdeks�n raitaa ja mukavasti p��lle 41 minuuttia ovat mittoja, joiden kanssa ei joudu pulaan, mutta jotka ehtiv�t vied� riitt�v�n syv�lle kaninkolon uumeniin.

Levyn yleinen fiilis ja meno on rento, vaikka soitossa on samaan aikaan levotonta latausta sek� toisinaan jopa uhkaavaa s�hk�isyytt�. Pinnoissa on syvyytt� ja tunnelmassa jotain maagista, jota on vaikea osoittaa suoraan, mutta vaikutukset tuntuvat kaikkialla. Nelihenkinen ryhm� soittaa bluesin, folkin ja hieman i�kk��mm�n kitarapoprockin v�limaastoon sijoittuvaa musiikkia, joka on hiukan kaikkea edell� mainittua, eik� oikeastaan mit��n niist�.

Jotain niin b�ndin kuin albumin poikkeuksellisuudesta kertonee se, ett� monesta raidasta minulle on j��nyt mieleen enemm�nkin tunne kuin jokin tietty s�velkulku. Rytmikuviointi on toinen elementti, joka erottaa levyn ns. tavallisesta valtavirran materiaalista. Tahdit vaihtuvat ja ne soitetaan eritt�in erilaisella tunteella. Nyt kun irtoan on periaatteessa hidas numero, mutta jalkojen laahauksessa on niin kovin paljon vivahteita, kuoleman hetken l�hestyess� � vai onko kyse vain vanhojen paikkojen taakse j�tt�misest�? Viikate sys�t��n kuulijan k�teen, korjaa tai kohenna sill� mit� haluat.

Tummuus on olennainen osa levyn maailmaa, muttei suinkaan ainoa, tai edes aina merkitt�vin tekij�. Musiikkivideonkin itselleen saanut �vre Sabbels 1 svengaa suorastaan hilpe�sti ja vaikka Ruholaulu n�kee kertojan temppelin rapistuneen, on kelpo astia yh� nousevienkin nuottien arvoinen. Paikka ja aika ovat keskeiset termit my�s, kun (Viel� yksi) junalaulu puksuttaa raiteillaan ja tulkitsen t�m�nkin raidan pohjaltaan positiiviseksi.

Mik� oli ja mit� on ovat t�rkeit�, eik� t�ll� albumilla paljoakaan pohdita tulevaa, sill� ihmisell� on oikeasti vain t�m� hetki. Ja jos el�t jatkuvasti menneess� tai tulevassa, et v�ltt�m�tt� muista el�� koskaan. Kuulkaa kadonneet -albumi on ohjelmanjulistuksen kaltainen summaus itsens� kadottaneille, jotka ainakin ajatuksen tasolla voisivat palata kotiin itsens� luokse. Alkuvoimainen musiikki toimii johtot�hten� ja jos annat levylle vain yhden mahdollisuuden, kannattaa ottaa bluesrock-ilottelu Wuoksi puhkeaa! k�sittelyyn.