ELLENN: hullu

Omakustanne

ELLENN enemm�nkin elektropopin suuntaan aiemmin kallistunut kotimainen artisti, jonka uudesta albumista Desibeli.netille saapui per�ti kahden levyn paketti. Kyse ei ole kuitenkaan varsinaisesta tupla-albumista, vaan samat biisit esitet��n eri versioina. Ensimm�isell� albumilla soi kovempi kitararockb�ndisoundi, toisella taas tarjolla on kokeellisempaa ja elektronisempaa ��nimaisemaa. P��dyin keskittym��n t�ss� arviossa vain ensimm�iseen levyyn, t�m� on valintani, sill� onhan levy listauksessakin ensimm�inen.

Eik� siin� viel� kaikki, sill� arvion lopussa odottaa yll�tt�v� k��nne, kuten j�nnityselokuvassa konsanaan. Kannattaa silti lukea teksti t�st� v�list� ensin, koska k��nne tullee luultavimmin muuttamaan monen n�kemyst� aiemmin koetusta. Mutta nyt itse asiaan:

Avaus on vahva kun olenko (intro) johdattelee kiireett� ontuva analogia -raidan luo. En usein ole introjen fani, mutta t�ll� er�� palat t�ydent�v�t toisiaan. ELLENNin kiukku ja energisyys ly� sormille, kalvaa kiven� keng�ss� ja polttelee asteen liian tulisena ruokana vatsassa.

Negatiivisuus voi kuitenkin olla suunnaton positiivisuuden mahdollistava voimavara, mit� my�s taas uus maailmanloppu ymm�rt��kseni py�rittelee. Joku p�iv� on viimeinen meist� jokaiselle, eik� toisinaan osaa muuta kuin vain odottaa v�ist�m�t�nt� � vaan onko niin teht�v�?

Erilaiset energiat r�tisev�t pintojen alla ja purkautuvat tasaisin v�liajoin pinnalle. On kuulijasta kiinni, kokeeko sateen kuumana laavana vai kylmin� rakeina, mutta yht�kaikki paljon on peliss�. Tunnetta t�yteen ladattujen vokaalien alla soivat periaatteessa kauniitkin ��nimaisemat, joista heijastuu vaihtelevin painotuksin 90-luvun kitararockahdistusta, sek� uuden vuosituhannen kolkkoutta. S�hk�kitara soi harvemmin s�r�ll�, mutta yhteispeli nimenomaan laulun kanssa pelaa huimasti. Draamaa riitt��, traagisuudesta ei tingit� ja angstia kauhotaan isommalla kiululla.

Todellinen temppu on kuitenkin se, ettei albumi tukehdu valtaisiin tunteisiinsa. P�yd�ll� on teemoja, jotka saavat hetkitt�in paiskomaan tavaroita p�in seini�, toisinaan taas k�pertym��n sohvan tai huoneen nurkkaan. Pieni on pikkuruista ja suuri tarvittaessa valtavaa � ja silti vain ihmisen kokoista. en tunne en�� sua on pinnaltaan kaunis ja sielultaan todellisuudessa surullinen tilitys jonkin p��ttymisest�. ELLENN antaa tunteiden ly�d�, kiskoo niist� s�ikeit� irti ja ei aina tunnu tiet�v�n itsek��n, mit� kaikelle pit�isi tehd�.

P��lle yhdeks�n minuutin ajan tuimia tornejaan rakentava kauniit kukat on ankkurina sit� luokkaa, ett� toipumiseen menee tovi. Ja kuinka kovasti tekeek��n mieli pist�� kiekko soimaa hetken p��st� uudelleen alusta.

ELLENN on artisti, joka on syntynyt bittiavaruudessa Raymond Waven alter egoksi. Eli h�n on kuvajainen, jota on autettu teko�lyll�. Teko�ly on sana, joka saa monet �l�ht�m��n kivusta, mutta luova ty� on t�ss�kin tapauksessa ihmisen tekem��. Minulle ELLENN on kuin Ziggy Stardust, versio toisesta ja silti samaan aikaan aidointa mahdollista, sill� esiintyminen on esitt�mist�. Kirjaimellisesti.