Xeeland: Master Builder

Xeeland: Master Builder God Unknown

Joskus sivuprojektien ja artistien omaamien uusien projektinimien arvoa tulee pohdittua kriittisesti, mutta onneksi aina silloin t�ll�in vastaan tulee Xeelandin tapaisia kummajaisia. Xeeland on sama asia kuin Jason St�ll, joka on muiden yhteyksien kautta tullut tutuksi enemm�nkin metallista, raskaasta kokeellisemmasta rockista ja hardcoreisesta industrialista. Noiden otsikoiden alla useimmiten riffit roiskuvat ja mustelmia syntyy, mutta nyt meno on totaalisen toisenlaista.

Master Builder sijoittuu jonnekin ambientin ja ��rimmilleen hidastetun elektron v�limaastoon, jossa kiire on kielletty� ja kaikelle annetaan roppakaupalla aikaa. Vaikutteita on selv�sti saatu varhaisten saksalaisten pioneerien suunnalta ja Edien v�lkkyv�st� krautsoundista on kovin vaivatonta l�yt�� samankaltaisuuksia, jotka osoittavat vaikkapa Kraftwerkin suuntaan. Neu!, Can ja aina n�iss� yhteyksiss� ajankohtainen Brian Eno ovat kaikki tavallaan huomioitavia nimi�, mutta tarina on taustojaan mittavampi.

Xeeland rakentaa toisten aikaa sitten luomille perustoille, mutta se ei kuitenkaan v�l�yttele ainoastaan 70-luvun mahdollisuuksia, vaan esimerkiksi Lost In The Woods on sukulinjaltaan selv�sti tuoreempaa ainesta. Vahvasti elokuvamaisen raidan tapa kierr�tt�� John Carpenterin uhkaavuutta ansaitseekin huomion, etenkin kun sivusta tuntuu tulevan liev�sti Front 242 -henkist� tukea.

Levyn alku on kuitenkin toista maata. Alle neliminuuttinen Miss the Hills on kuin venytetty intro, jonka huminasta ja muutamasta taajuudenvaihdosta on roimasti matkaa albumin v�rikk�impiin tuokioihin. Otis ottaa jo pient� Tron-kaikua, mutta varoen ja viivytellen. Master Builder onkin nimenomaan teos, eri numeroiden yhdess� rakentama kokonaisuus ja matka, joka toimii parhaimmin juuri t�ll� kyseisell� raitaj�rjestyksell�. Kolmantena soiva Edie on selv� alkulevyn johtot�hti, mutta se kaipaa � ja ehk� suorastaan vaatii � yli kymmenen minuutin pohjustusta toimiakseen t�ydell� teholla.

Master Builder on musiikkia enemminkin elon hiljaisiin hetkiin ja matalastressisiin tilanteisiin, tai sit� voi k�ytt�� stressin poistajana, kuinka vain. T�rke�� on kuitenkin antaa aikaa ja tilaa instrumentaalilevylle, joka saattaa l�yt�� kuulijastaan aivan uudenlaisia puolia.