Slack Bird: Jos emme saa tanssia

Harava Records

Ajat ovat kovia ja kovemmiksi vain muuttuvat, mutta kiristyvä tilanne on toisaalta toiminut kautta aikain myös taiteellisena innoittajana. Mitä kovemmin puristat artisteja ja visionäärejä, sekä yhteiskunnan heikompia ja herkempiä, sitä tulisempaa taidetta puristuksen raoista nousee vastustamattomasti ylös. Toiset kanavoivat voiman pistävää ja äänekästä negatiisuutta korostaen, vaan Slack Bird tekee asiat tavallaan.

Alkuvuodesta ilmestynyt sinkku Hallitus palamaan on nerokas vastaveto, jolla bändin folkahtava soundi veivaa ja svengaa akustisesti. Siinä missä brittipunkkarit ottivat ska’n avukseen vuosikymmeniä sitten lähtevät Slack Birdin heput notkistelemaan polviaan folkin torvien törähdellessä ja monen monituisten kielisoitinten ilakoidessa. Päälle ripsautetaan sopivan käheät vokaalit, sekä tietysti hallituksen koville käsille näpäytyksiä antavat tekstit. Valehtelijat, roistot ja ryövärit pois vallasta.

Biisit perustuvat oiviin melodioihin, tuttuja muotoja toistaviin rakenteisiin ja tietysti teksteihin, mutta Slack Birdin kohdalla on itse soundilla myös merkittävä asema. Paperilla akustiset soittimet heivaavat arcadefiremaisen laajaa kokoonpanoa folkin suuntaan, mutta jo mainittu ska tekee myyräntyötään alla. Haitari tuo lisävoimaa taustalle, enkä voi kyllin korostaa banjon pistelyn vaikutusta isossa kuvassa.

Jatsahtavampaa jalkinetta kinttuun sovittelevat Liinu ja Maailmaan järkee groovaavat kuin sata vuotta sitten New Orleansissa konsanaan, mutta Slack Bird osaa livauttaa jokaiseen väliin ja alkoviin myös niin suomalaista henkeä, kuin koko levyä leimaavan vastakkainasettelun virettä. Tämä levy on kannanotto ja julistus, vaikka svengin, folkin ja svingin juonteet saattavat hetkittäin ohjata ajatuksia muualle. Slack Bird on itse asiassa sielultaan mitä puhtainta punkkia, pienen ihmisen voimaa ja vapaan hengen väkevyyttä, joka uuden levyn seitsemällä raidalla on saanut seitsemän kiehtovaa ilmenemismuotoa.

Trumpetti kiskoo väkeviä nuotteja ja satunnaiset Balkan-vibat vievät ajatuksia toisille rannoille, erilaisten kiveysten äärille, vaikka askelten rytmi sama onkin. Oottajan laulu Revisited palaa seitsemän vuotta sitten julkaistun Oottajan laulun äärelle, miltei tuplaten vanhan kappaleen pituuden. Siinä missä alkuperäinen uutti amerikkalaisesta banjosoundista syvimmän voimansa, on soitinarsenaali nyt rikkaampi ja äänikenttä siten tietysti syvempi, moninaisempi, mystisempikin. Viimeisten minuuttien sooloviesti on suorastaan hypnoottista, kun osapuilleen jokainen soitin pääsee vuorollaan astumaan eteen ja antamaan osansa alati kasvavaan kekoon.

Jos emme saa tanssia -albumi on reaktio. Se on kirje päättäjille ja muistutus siitä, mikä tekee yhteiskunnastamme niin puolustettavan ja arvokkaan. Viestin lisäksi se antaa meille musiikillisia aarteita ja nuotteja, joiden tahdissa voi tanssia askelkuvionsa itse valiten.