Riemu

Kuolleet Intiaanit ovat pitäneet itsensä kiitettävän aktiivisina ja viime vuoden lopulla arvioidut singlet Painajainen? ja Tulen keskellä ovat nyt saaneet jatkoa. Tämänkertainen heimon tarjoama annos onkin kasvanut jo EP:n mittoihin viiden raidan kestäessä reilun vartin. Johtuen aiemman tuotannon erittäin korkeasta tasosta olivat odotukseni uutukaista kohtaan todella korkeat.

Jos etenkin Tulen keskellä singlen materiaali avautui minulle oitis, oli tällä kertaa sävellysten sisään pääsemisessä aluksi yllättävän suuria vaikeuksia. Aloitusraita Maalaan kasvoni tuntui ensin lipuvan jatkuvasti ohi, ilman että siihen sai tartuttua mitenkään. Kappaleessa on vinkeitä ideoita ja sen tunnistaa oitis tekijöidensä lapseksi, mutta jotain on silti pielessä... No, Kuolleita kuin kuu saa hitaasti kasvavalla massallaan painettua punnukset jälleen bändille edullisempaan asentoon. Vaikka rauhallinen kappale osoittautuu läheisessä tarkastelussa oikeastaan melko yksinkertaiseksi osaa se käyttää harvoja elementtejään lähes täydellisesti hyväkseen. Rauhallisen matkanteon päättäkin sitten vuorostaan sinne tänne poukkoileva Ja matkaliput olkaa hyvä, joka jatkaa bändin Sielun Veljet -suuntauksen hengessä taivaltaan kohti Dalimaista auringonlaskua. Levyn tarttuvin ralli, neljäntenä soiva Asioita toimittelin on täydellinen muotovalio jonka serkut päätyivät aikoinaan YUP:n ensimmäisille singleille. Kappale tarttuu kuin likööri mattoon ja pysyy vähintään yhtä kauan kiinni. Päätösraita Olet surrealisti, eikö niin vie hämmentävän vinosti valaistuun yökerhoon jossa bossanova kohtaa groovisti svengaavan rockin melodisen sylin. Biisi olisi nähtävästi aivan liian helppo lopetus levylle, joten perään on päätetty laittaa yli viisi minuuttia hitaasti voimistuvaa puhelimen tuuttausääntä. Erittäin ärsyttävää – eli täyttää nähtävästi täydellisesti tarkoituksensa.

Kahden singlen jälkeen oli mukavaa saada Kuolleita Intiaaneja nautittavaksi suuremmassakin annoksessa. Laajempi näyte osoitti ettei kaikki materiaali olekaan ehkä vielä aivan A1-luokkaista, mutta se antoi myös selvät merkit siitä että bändi voisi halutessaan/mahdollisuuksien mukaan pykäistä vaikka pitkäsoiton verran erittäin korkeatasoista musiikkia meidän lännenmiesten ihmeteltäväksi.