Maija Kauhanen & Johannes Geworkian Hellman: Migrating

Gammalthea

Maija Kauhanen on kotimainen avomielisesti musiikkiin suhtautuva artisti, jonka tapa kehittää ja viedä eteenpäin kansanmusiikkia on mielestäni erittäin huomionarvoista. Kauhasen kolmen vuoden takainen Menneet-sooloalbumi oli tuoreessa muistissa, kun lähdin tutustumaan uuteen yhteistyöalbumiin. Alkuvuodesta kohtasin ilokseni Nouse luonto – lauluja monimuotoisuudesta -levyn, jolla kotimaiset huippukansanmuusikot Kauhanen joukossaan nostivat esiin luonnon monimuotoisuuden asiaa.

Duon toinen puolisko on ruotsalainen Johannes Geworkian Hellman, jonka tiesin lähinnä Vilma Jään kokeellisen Kosto-albumin tekijätiimistä. Myös Hellman on ollut mukana siellä ja täällä, tehden soolouran lisäksi yhteistyötä monien tahojen kanssa. Toisensa kaksikko on tuntenut jo vuosikymmenen, joten askelmerkit yhteisalbumille olivat jo lähtökohtaisesti erittäin lupaavat.

Eikä Migrating petä, sen voi todeta ykskantaan. Elämme sopivasti muuttolintujen suurten siirtymien aikaa, jolloin taivaillemme ilmestyy joukoittain matkaavia lintuja. Tuo jokavuotinen ihme ei ole kuitenkaan mikään itsestäänselvyys, ihminen muokkaa ja muuttaa ympäristöään – myös ikiaikaisia taivaita yllään, sekä tietysti kaikkea sen alla. Migrating ei sano mitään suoraan, mutta luonnon arvon esille nostaminen ja korostaminen sanovat jo tarvittavan.

Musiikkia on helpointa kutsua moderniksi kansanmusiikiksi, jossa mennyt, nykyinen ja osin tulevakin kohtaavat. Mitään shokeeraavia syntetisaattorilisiä ei kuulla, vaan kaikki oleellinen syntyy suhteellisen yksinkertaisin keinoin. Kauhanen soittaa Saarijärven kanteletta ja kelloja, Hellman puolestaan kampiliiraa, minkä lisäksi kumpikin laulaa jonkin verran. Iso osa albumista on kuitenkin instrumentaalista musiikkia, jossa tärkeää on tunnelma, hetkissä elo, luonnon ihmeellisyyden pukeminen nuotein kuultavaksi.

Kauhasen englanninkieliset, sekä toisinaan sanattomat vokaalit, ja mitä kaunein yhteissoitto tekevät sinkuksi valitusta Side by Side -kappaleesta erittäin helposti lähestyttävän, jopa popmaisen. Saatekirjeessä korostetaan kaksikon luoman äänimaiseman elokuvamaisuutta, ja juuri siinä piilee kiistatta duon tärkein voimavara. Levyllä on valonsa ja varjonsa, kuten kaikella. Kirkkaampaa laitaa edustaa myös puolihämärässä leijuva Mother’s Song, jonka poljento on ovelan ajaton ja soundikenttä lämpimällä tavalla avara – aivan kuin äidin syli.

Varjoisampi The Dark Valley on kansivihkosen mukaan omistettu vaikeassa tilanteessa olevalle ystävälle, mutta mitä ihmisen elo toisaalta on kuin siirtymistä ja liikkumista. Tummemmat vaiheet taipaleesta voivat olla raskaita, lannistaviakin, vaan matkallaan olevien lintujen tavoin pitää vain uskoa eteenpäin vieviin voimiin. Harvoilla sanoilla ja runsailla sävyillä syntyy monimuotoinen kertomus, jossa äänet tanssivat ja teemat kääntyilevät suorastaan mystisillä tavoin. Samat linjat, ratkaisut ja siirtymät toistuvat eri raidoilla, lopputulemien ollessa ainutlaatuisia pieniä liitäjiä.

Migrating on erilaisten tuntojen ja tuokioiden parvi, joka aluksi saattaa vaikuttaa hajanaiseltakin. Itse koen albumin monivivahteisten äänimaisemien heijastavan juuri oivasti aiheensa monimuotoisuutta. Matkalla tapahtuu vaikka mitä, ja kun ankkuriraita Your Wings Will Carry laskeutuu kuvioidensa jälkeen viimein hiljaisuuteen, on ainakin allekirjoittaneen sydämeen löytynyt syvä rauha.