Roope Kantonen 3: Introducing

Flame Jazz

Roope Kantonen 3 on jazzrumpali Roope Kantosen ympärille kehittynyt instrumentaalijazztrio, jonka debyyttialbumi lupaa esitellä uuden äänen suomalaisella jazzkentällä. Kantonen on tosin soittanut jo aiemmin hiukan siellä ja tuolla, joten aivan syvästä tuntemattomuudesta tässä ei olla tulossa. Teemu Kekkosen mainio Here / There osoitti jo reilu pari vuotta sitten, että Kantosen ranteista irtoaa monenlaista soundia, biittiä, svengiä ja fiilistä.

Esikoisensa julkaisevan trion muut jäsenet ovat myös kovan luokan soittajia, joten kentälle suunnataan levein hartein. Max Zengerin bassoklarinetti osaa kirjaimellisesti puhua, ja kontrabasson varressa Juuso Rinta pitää huolen siitä, että lämmin syke ei taukoa. Osaset ovat siis kohdillaan ja jazzmusiikin maisteriksi Amsterdamin konservatoriosta valmistunut Kantonen toimii tirehtöörinä, mutta Introducing on korostetusti nimenomaan trion ponnistus ja saavutus.

Levyn saatekirjeessä puhutaan vain teoksesta, eikä yksittäisiä raitoja nosteta esille. Arvioitavaksi saapui CD-levy, mutta kahteen puoliskoon jaettu biisilistaus vihjaa vinyyliversionkin olevan ajankohtaisen ja kokonaisuuden rakenteiden suunnitellun osin sitä silmällä pitäen. Kantonen muutti Hollannista Suomeen jo vuonna 2021, mutta kaihoisa Dear Amsterdam osoittaa entisen kotikaupungin merkitsevän yhä paljon. Zengerin bassoklarinetti antaa yhtäältä instrumentaalikappaleelle sielun, tosin tarkoin sijoitetut rytmit ja askelluksen hitaus ovat myös paljon kertovia. Kantosen vivahteikkaan herkkä tapa soittaa astuukin monesti esiin kuin huomaamatta, tuikkaa ajatuksen mieleen ja saa nojaamaan rennosti taaksepäin.

Veikeästi käännähtelevä Slick and Hideous venkoilee nimensä veroisesti ja samaa linjaa tavallaan jatkaa heti perään soiva Synovit, jolla Zengerin taiturointi saa kerran toisensa jälkeen pysähtymään ja vain kuuntelemaan. A Poetic Closure aaltoilee halki viisiminuuttisen matkansa, keikkuen Zengerin varassa pitkiä aikoja, kunnes Kantonen ja Rinta siirtyvät vuorollaan esiin muuttaen tunnelman totaalisen erilaiseksi. Vuoksen ja luoteen vaihtuminen on rauhoittavaa, vaikka alla väreilee myös alati pieni lataus, mitä etenkin basso heijastelee halki levyn.

Kiehtovin ja mosaiikkisin palapeli on ehkäpä jo avauksena kuultava An Altered State of Mind, joka on melkoinen ’joko-tai’-hetki. Trio ei tätä kiikkerämmäksi äidy, mutta alkuun lähes ärsyttävästi vellonut raita asettui ainakin allekirjoittaneen näkemyksessä lopulta yhdeksi avainpalaksi isossa kuvassa. Kolmikko esittelee siinä korttinsa, taitonsa ja näkemyksensä, tai kenties albumin yhden ääripään linjan, johon kyllä palataan myöhemmin, mutta jota ei periaatteessa enää ylitetä.

Introducing tekee mitä lupaakin ja esittelee uuden äänen. Roope Kantonen 3 on enimmäkseen säyseä ja sopuisa trio, mutta karatessaan pyrähdyksiin se väläyttelee hetkittäin melkoisia voimia. Ehkäpä pyräyksiä voisi vastaisuudessa tapahtua hieman useamminkin, koska levyn huippuhetkistä iso osa sijoittuu mielestäni niiden hallinta-alueille.