Esa Eloranta: Kaikki se valo

Emsalö Music

Esa Eloranta on pitkän ja ansiokkaan päivätyön suomalaisen musiikin saralla tehnyt konkari. Elorannan uusimman albumin ensisinkku Sinussa on meri osoitti syksyllä lankojen pysyvän yhä käsissä ja sittemmin sinkkuja on saatu kolme lisääkin. Ne kaikki löytyvät Elorannan uudelta pitkäsoitolta, albumin kokonaiskeston ulottuessa lähemmäs 55 minuuttia.

Levyn korkkaa sinkuista uusin, eli Tervetuloa kirkkoon, jolla amerikkalainen gospelrock ja supisuomalainen suoruus yhdistyvät luonnikkaasti. Laulun kirkko on kotoinen korpimetsä, jossa ei tarvita älyluuria tai muita ulkopuolisia tekijöitä. Ihmisyyden ja luonnon ylistys ei veny hetkeään ylitse, sillä Eloranta osaa summata kaiken oleellisen neljään minuuttiin. Klassisen rockin muoto kolistelee raiteillaan ja koko komeuden kruunaavat Matti Paatelman monipuoliset koskettimet. Ei nyt mitään Jerry Lee Lewisiä, mutta samassa jatkumossa tavallaan kuitenkin.

Lokakuinen sinkkunosto Kun mä hymysi nään tuo rockin juhlaan mukaan saksofonin, ison bändin ison soundin kiertyessä muhevasti teeman ympärille. Huomion kerää kuitenkin kerran toisensa jälkeen Elorannan persoonallisen karismaattinen ääni, jossa menneet vuodet kuuluvat positiivisena voimana. On taitolaji hallita paisuttamisen ja karsimisen arka rajaseutu. Eedenin edessä yllättää kantamalla tuosta vain mittansa, vaikka tekstin lähtökohta on haastavan negatiivinen, kun kertoja näkee edessään ihmeitä ja hänen rinnallaan toinen näkee vain silkkaa ilmaa.

Sinkkujen ulkopuolelta löytyy muutakin momenttivoimaa, vaikka terävimmät kärjet sinkuiksi onkin osattu jo poimia. Sun täytyy luottaa on sielukas veto, jolla kättä ojennetaan kohti toista ja rakkaus voittaa pahimmatkin vastoinkäymiset. Tarinahan on miljoona kertaa kuultu, mutta kyse ei olekaan siitä mitä tehdään, vaan miten. Springsteenit on kuultu ja Näitä hetkiä kertyy toistaa onnistuneesti Pomon Philadelphia-kauden soundeja sekä vibaa. Rockin ja gospelin liittoa hyödyntää myös Kaikki se valo, jonka mitta painuu peräti seitsemän minuutin tuolle puolen. Klassisen angloamerikkalaisen poprockin vankka tuntemus onkin tarpeen, kun viimeisen verhon taakse katoava ihminen saatellaan matkaan.

Kaikki se valo on henkilökohtaisia asioita ruotiva albumi, jolla Eloranta ei pyri käynnistämään sen kummempia vallankumouksia. Klassisemman rockin, iskelmärockin ja toisinaan myös poprockin kanssa pelaileva musiikki toimii, jos nyt huimimmat hetket jäävätkin puuttumaan paria sinkkua lukuun ottamatta.