Priha / Keränen: Good Intentions

Priha Records

Yhteistyö on voimaa tapaan usein sanoa, ehkä turhankin usein, mutta tässä on jälleen yksi oiva esimerkki tiimitoiminnan eduista. Antero Priha oli taannoin esillä, kun itsensä Charles Baudelairen runoihin nojaava Kymmenen pahan kukkaa -albumi ilmestyi. Asko Keränen on taas 22-Pistepirkko-mies, joka on ollut monessa mukana niin ennen, nyt, kuin oletettavasti tulevaisuudessakin. Rajaton saattaa olla ylikäytetty sana musiikin saralla, mutta tämän duon kohdalla se on mitä osuvin.

Priha / Keränen on elektroninen duo trumpetin solismilla, seisoo heti saatekirjeen ylimmällä rivillä. Jos tuota hiukan avataan, niin Keräsen tuottamat elektromaisemat rikastetaan Prihan melodioilla sekä harmonioilla. Instrumentaalimusiikista kun on kyse, niin tunteiden ensisijaisena tulkkina toimii konevoimaa värittävä trumpetin ääni, jota tilanteen mukaisesti efektoidaan hyvinkin moninaisesti. En ole (ainakaan tietääkseni) kuullut vuoden 2019 Underground Jazz Festival Orchestra -albumia, tai sitä kolme vuotta myöhemmin seurannutta Harvesterlevyä. Good Intentions osoittautui jo ensikuuntelulla niin syväksi ja mullistavaksi kokemukseksi, että tulen kyllä tutustumaan noihin aiempiinkin albumeihin, mutta annetaan uutukaisen ensin iskeä täydellä teholla tulta.

Mistä siis alkaisin? Ensimmäiset merkinnät muistipaperilta löytyvät H.A.L.-raidasta, jonka nopeutta muuttava biitti ja jazztrancemainen kulku tuntuvat jakavan levyn näppärästi kahteen osaan. Melodian eksoottinen lämpö ja taustan kanssa syntyvä kontrasti pystyttävät kuin varkain kulisseja mielen teatteriin, jossa edesmennyt David Lynch saattaa häärätä ohjaajana. Mahdollisuuksia täynnä olevaa öistä vibaa huokuu myös osin samoilla tempuilla toimiva Tracktor. Jazzimpi trumpetti kaartelee klassisesti film noir -vaikutteissa, asettuen loppua kohden, mutta pitäen silti korttinsa visusti piilossa.

Elokuvamainen on toinen inflaatiouhan alainen termi, kun puhutaan musiikkiin liittyvistä kuvausyrityksistäni. Turvaudun silti siihen, kun yritän hahmotella CCA Beachin aavoja rantoja, joilla ankkuriraita tyrskyää armotta. Teemat nousevat ja laskevat aaltojen tavoin, venyvät soundit kaikuvat kummuten jostain syvältä alta, kun taas yllä yksinäinen trumpetti liitää satunnaisen lokin tavoin. Nuotit tipahtelevat pieninä ja ohikiitävänä, mutta samalla ne muuttuvat huomion polttavaksi pisteeksi, siinä missä alempien äänten myllerryksetkin. Tämä on vahvan elokuvamaista, ilman pompöösiä eeppisyyttä tai tarpeetonta alleviivailua.

Keräsen Roland Groovebox 909 sekvensseri on tuttu värkki Pistepirkkojen levyiltä, mikä luo tietysti siltoja ja yhtymäkohtia menneeseen. Good Intentions -raidalla Prihan trumpetti siirtää fokuksen toisenlaisiin maisemiin, vaikka korva jotain tuttua ehkä poimiikin. New Low tempoo fuusiojazzin langoista, Keräsen taikojen mullistaessa taustalla todellisuutta ja alkuun suorastaan ärsyttävästä rakentelusta kasvaa nopeasti yksi levyn kiintopiste.

Priha / Keränen on koonnut kolmannen pitkäsoittonsa ihailtavan ehdottomalla lähestymistavalla. Elektroniset elementit plus trumpetti, ja siinä se. Ei flirttiä vokaalien kanssa, ei edes mitään puhesampleja, tai muuta turhaa rajapintaa. Näillä mennään ja ainakin allekirjoittaneelle tämä myös mainiosti riittää.