Atomisti: Taistele tai pakene

Omakustanne

Keski-Suomesta ponnistava Atomisti on sama asia kuin hieman toisenlaista musiikkia luovan Confusion Field -yhtyeen Tomi Kankainen. Atomistina sooloartisti on lähtenyt tutkimaan avarasti soivan ja isoja linjoja myötäilevän synapopin sfäärejä, mennyt mielessään ja tuleva horisontissa. Kasarille ominaiset tummat sävyt ovat mukana tekstien lisäksi myös musiikissa, mutta kertsien koukkuja on teroitettu tositarkoituksella ja melodioiden keskeisyys on selvää. Koskettimet hallitsevat, rumpukoneet nakuttavat ja synat soivat sävyisästi levyllä, joka on samaan aikaan kepeä ja vakava.

Kuten otsikko kertoo, suomen kieli toimii tuntojen tulkkina, eikä lyriikoissa käsitellä hattarankeveitä aiheita. Sanasota haistelee salaliittoja verkkomaailmasta ja näkee totuudenjälkeisen maailman taantuneen kiiltävien pintojensa alla primitiiviseksi ’loukkaan ja loukkaannun’ -kamppailuksi. Uusimmat välineet välittävät tietoa, mutta ovat väärinkäytettyinä vain lyömäaseita, kilpiä ja suojamuureja, joiden takana vastapuolen sanoja ei edes haluta kuulla.

Vajaa vuosi sitten debyyttisinkkuna ilmestynyt Oikea hetki tarttuu hanakasti tilaisuuteensa, iskien kolmeen ja puoleen minuuttiin taivaan täydeltä synatuiketta. Kertoja oivaltaa jotain arvokasta, etsikkoaika saattaa aueta, mutta kaikella on hintansa. Kuka tietää syventää soundia, digilaukan tahdin asettuessa rennommaksi ja tekstissä käsitellään jälleen olevaisen takana piilottelevaa tarkoitusta. Olemmeko vain bittejä suuressa koodissa, vai kenties jotain enemmän, jotain parempaa?

A-puolen valoisammista, mahdollisuuksia suosivista tunnelmista livutaan hitaasti mutta varmasti kohti tummempia aikoja. Henk. koht. on tarkoitusta täynnä oleva viesti, mutta kenellä, mistä ja miksi? Atomisti ryhtyy leikkimään varjojen, verhojen, savun ja peilien kanssa. Kertoja huomaa menettävänsä varmuuden, kun mikään maailmassa ei lopulta ole sitä miltä näyttää.

Tummuus kääntyy lopussa suoranaiseksi dystopiaksi tekstien saralla, musiikin kiihkeyden heijastellessa sanojen tuntoja. Voin vain arvailla, mistä Musta sunnuntai tarkemmin kertoo, mutta on kyseessä sitten ohjus, asteroidi tai vaikka enemmänkin metafyysinen asia, kaikki muuttuu. Puntaroiko jo popahtava Hologrammisydän samoja asioita: missä kulkee yksilön, yhteisön ja kokonaisten maailmoiden rajat? Kuulijalle ojennetaan ohjaussauvaa ja tähtikarttaa, josta etsiä suuntatähtiä.

Rauniokaupunkiin sulkee levyn mahtipontisin synavallein, tekstin maalaillessa tuhon päiviä, ajan loppua. Onko eloonjäämistaistelu tässä Mad Max -maailmassa tuomittu tuhoon? Albumin päätös ei juuri mahdollisuuksia näe, koska ihmiskunnan viha itseään kohtaan on lopulta tuonut kaiken tuhon partaalle.

Taistele tai pakene on nähtävissä teemalevynä, tai ehkä ensimmäisenä lukuna suuremmasta tarinasta. Todellinen avainkysymys kuuluukin: mitä tämän jälkeen? Atomisti tarjoaa näkemyksensä kasarin estetiikasta, johon on yhdistetty modernin elektropopin ja hetkittäin myös elektrorockin osasia. Kaikki kaavat eivät vielä tuota lyijystä kultaa, mutta ketjureaktio on jo käynnistynyt.