Kaiser: 2nd Sound

Majestic Mountain

Nyt pörisee ja jyrisee Richterin asteikolla, onhan Kaiserin toinen tuleminen tosiasia. Loppuvuodesta 2022 ilmestynyt Fire-sinkku kutitteli jo stonerhermoa Chapter 6 -splitin tiimoilta, mutta nyt on saatu oikein albumi valmiiksi. Väli ensimmäiseen pitkäsoittoon venähti lopulta peräti seitsemän vuoden mittaiseksi, mutta mikä ehkä julkaisutiheydessä menetetään, otetaan kyllä korkojen kera takaisin painoluokassa. Bändiä on tituleerattu maamme kovimmaksi fuzz-trioksi, vaan kuinka on laita toisen tulemisen kanssa?

Pääkaupunkiseutulaisten luoma stonerin ja doomin liitto maistuu kiistatta poikkeuksellisen herkulliselta, kun kahdeksan siivua vyöryttävät vuorotellen asemia. Mitään uutta ja ihmeellistä mäiskeessä ei ole, eikä moiseen ymmärtääkseni edes pyritä. Tässä ollaan talkoissa rakkaudesta lajiin, eikä iskujen painossa säästellä. Olo onkin mahdollisesti hivenen humiseva, kun ankkuriraita Aftershock kalahtaa kolme varttia alun jälkeen pohjaan, mutta sitä ennen tapahtuu kaikenlaista. Kaiser ei lohko stonerin paasista uutta genren Stonehengeä, mutta yhtä kaikki työn vahva tasaisuus kantaa 2nd Soundin vaivatta maaliin asti.

Kolmesta levyä pohjustaneesta sinkusta uusin, eli helmikuinen Awaken Monster, intoutuu oikein perinteiseen heavy rockin jytään ja alkustonerin svengaavaan jyrään. Kitara raapii maalit seinistä ja basso jyskyttää matalataajuuksilla niin, että tyrät rytkyvät, mutta groove ei petä. Avaukseksi sijoitettu ykkössinkku Brotha takoo suoremmin, mutta pienet death’n’roll mielleyhtymät eivät ole ainakaan pahaksi näissä karkeloissa. 1,5 Dozen paahtaa myös innokkaasti nopeampaa kaistaa pusertaen itsensä mukaan kärkikahinoihin. Kaiser on tehokas nopeissa vedoissa, eikä idea huku hitaammallakaan tempolla.

Sinkuista keskimmäinen, eli A Clockwork Green, on hivenen kimurantimpi tapaus. Kuuden minuutin tuolle puolen ehtivä rykäisy on sumuisempien viitojen ja tummempien lampien lapsi, jonka multainen tuoksu voi olla monelle liikaa. Soundien (tahallinen?) tunkkaisuus ja puolivälin höyrypäiset samplet tekevät raidasta kummajaisen, mutta ehkäpä vastaus löytyy jostain pyhän Black Sabbathin diggailun syövereistä.

Kaiser on syvällä omassa päädyssään ja antaa soundin puhua. Se on tuttu ja turvallinen soundi, mutta vesien syvyys saattaa yhä yllättää. Lähestyttävä varoen, käsiteltävä kunnioittaen, sanoisin.