Julkaistu: 10.03.2025
Arvostelija: Mika Roth
Flame Jazz Records
Rajoja nostetaan siellä täällä maailmanpolitiikan kentillä ylös, mutta onneksi meillä on yhä musiikki, joka ei rajoja tunnusta ja näkee ulkoiset vaikutteet mahdollisuuksina. Musiikki voi tuoda kaukaiset maisemat luoksemme ja yhdistää kulttuureita ennakkoluulottomasti, eikä kukaan menetä positiivista kasvua hyödyntävässä prosessissa mitään. Ilkka Arola Sound Tagine lähti kolme vuotta sitten vaeltamaan idemmäs, kun kolmas pitkäsoitto Blue & Golden puski etnoista jazzia mm. saz-luutun, bouzoukin ja muiden eksoottisempien soittimien avulla Lähi-Idän suuntaan.
Samainen liike jatkuu neljännellä albumilla, jonka kuusi raitaa ja 39 minuuttia ovat tulista etnojazzia ja funkkaavaa jytkettä. Vaikutteita on otettu avoimesti 70-luvun psykedeelisestä etnojazzista ja turkkidiscosta, eikä mausteiden kanssa ole kitsasteltu, vaan toimeen on ryhdytty tositarkoituksella. Otsikko kutsuu seikkailemaan hetkessä, juuri tässä ja nyt. Saatesanoissa instrumentaalilevyä kuvataan jopa teemalliseksi, läsnäolon ollessa kantavan teeman. Jokainen kuulee tietysti nuoteista omia tarinoitaan, kun suoria sanoja ei ole. Omiin korviini musiikki huokuu hetken ainutlaatuisuuden oivaltamisesta syntyneitä ideoita.
Whispers aaltoilee samaan aikaan syvää rauhallisuutta ja pinnan levottomuutta korostaen. Kappale kulkee rytmisellä raiteellaan hellän tasaisesti, pinnan täyttyessä kitaran, bouzoukin ja puhaltimien osista. Tiloja ja maagista purtta viedään hellästi eteenpäin, rakenteen jännitteitä ovelasti korostaen. Trumpetin sointi on melankolisen kaunis, sanattomien vokaalien tuodessa viimeisen silauksen kaihoisilla huokailuillaan. Avaukseksi sijoitettu sinkkuveto Ice Cream Is sijoittuu hilpeysspektrin toiseen laitaan, svengaavan funkkauksen tuodessa discon tuikkeen kuvaan mukaan. Näitäkin raitoja tarvitaan jo ihan silkan vaihtelun nimissä, mutta ’helpoimmillaankin’ bändi on silti melkoinen nuottinippu ja sävysuihkija, maagista!
Kuuteen raitaan saadaan mahtumaan huimasti, mutta jazziakaan ei ole toki unohdettu, se on vain jalostunut uusiin muotoihin ja ilmenee kiehtovissa muodoissa. The Flying Cyborg Whales on nimeään järjellisempi tunnelmointi, jossa yhdistyvät niin itä ja länsi, kuin pohjoinen ja etelä. Korva poimii paloja ja mieli sommittelee niitä kuvasarjaksi, jossa alussa mainittu rajattomuus on avainsana. Tätä on mahdoton pukea sanoiksi, mutta jo senkin toteaminen kertoo toivottavasti jotain.
Analoginen ja digitalinen ovat myös silkkoja työkaluja hetken taiassa. Surrender leikkii hauskasti mahdollisesti elektronisten rytmipalojen kanssa, törkkien ja silittäen vuoroin. Rajaa koneiden ja luomumpien voimien välillä on vaikea osoittaa, eikä tämä mikään puhtauskisa toisaalta edes ole. Ilkka Arola Sound Tagine käyttää aina niitä aineksia, jotka ovat kulloinkin tarpeen. Tilanteen mukaan ja teeman hengessä mahdollisuuksiin heittäytyen, sekä äänimaiseman tukkeutumisen tehokkaasti välttäen.
Maailma muuttuu alati ja Adventures in the Now lienee levy, joka saattoi syntyä vasta nyt. Se summaa Arolan kehityksen ja vastaa nuoteillaan kysymykseen, jonka levyn sisäkannet esittävät. Mitä jos kaikki elämä olisi ohi kymmenen minuutin kuluttua, kuinka viettäisit moisen ajan?
Raskaan sarjan dilemmaan ei ole väärää tai oikeaa vastausta tietenkään, mutta ajatus on yhtä kaikki heitetty ilmaan. Albumin vastaus kysymykseen on kätketty musiikkiin, kaikkien löydettäväksi ja koettavaksi. Levyn sulkeva Last 10 Minutes ei kellota aivan kymmentä minuuttia ja lopun pitkä liukuma kohti hiljaisuutta antaa lisää aikaa ajatella äänten ihmeitä.
Kotimainen uuden sukupolven trumpetisti seikkailee bändinsä kanssa pitkin maailmanmusiikin avaria horisontteja, instrumentaalimusiikin soidessa trumpetti edellä.
Linkit:
ilkkaarola.com
instagram.com/ilkkaarolamusic
Ilkka Arola Desibeli.netissä
(Päivitetty 10.3.2025)