Rylos: Signs of Life

Inverse Records

Porkkanaporukka on täällä taas – ja huomaan hymyileväni. Mitäs tämä nyt on?

Kaikkihan tietävät, että porkkana on oivaa perusruokaa, mutta vuosien saatossa olen lämmennyt myös Rylosin energiselle hard rockille, jonka melodisuus ja sävykkyys ovat julkaisu julkaisulta vain syventyneet. Ryloshan ikääntyy tyylillä ja maku sen kuin syvenee, kun Signs of Life -levyä lähtee tarkemmin ruotimaan.

Moderniin tyyliin sinkkuja tarvitaan ja niitä on digipuolella pistetty maailmalle neljä kipaletta. Ja kun Rylos on kyseessä, niin oikeastaan albumin jokainen raita on tuttuun tapaan potentiaalinen sinkku. Signs of Lifen ykkössinkku Prisoner of Thoughts ehti linjoille jo syyskuussa, eikä kolmeminuuttisesta piikkaajasta jää puuttumaan mitään oleellista. Kitara on sähäkästi edessä, mutta jykevän rock-äänen omaava vokalisti pitää paineen alla puolensa. Melodiaa pyöritetään välillä isommin, sitten taas pakkaa tiivistetään ja homman kruunaa kitarasoolo. Suoraan hard rockin oppikirjoista, vaan homma toimii ja siivu tarttuu. Toimivaa kaavaa toistetaan, mutta myös varioidaan ja kehitetään.

Sinkuista Point Cut leikkaa yllättäen lähemmäs stonerin rapeaa retrosoundia, blacksabbathmaisen fiiliksen puraistessa. Marathon on puolestaan kasaristi klassinen melodiakaunokainen, joka ottaa eeppisemmästä maisemastaan kaiken irti. Musiikin menevyys saa teksteissä vastaansa ns. tavallisen elämän puristuksen. Jokainen meistä on maratoonari, joka yrittää päästä maaliinsa arjen pitkällä radalla, eikä helppoa ratkaisua ole – onhan kyseessä kuitenkin elämänmittainen seikkailu ja taival.

Elämän totaalisuus on siis tekstien saralla oivallettu ja oma paikka löydetty, mutta melankoliahälytystä on turha päräyttää ilmoille, sillä kyseessä on Rylos. Räväkkä We’ve Got the Power näkee voiman käsissään, Here and Now oivaltaa taas paahtaessaan hetken merkityksen. Elämä on nyt, ei joskus ensi kuussa, juuri nyt on ainoa merkittävä hetki. Eikä tuonkaan kertomiseen tarvita Hollywood-luokan äänivallia, kun pieni kirilaukka riittää ja puristusta kaasuhanalta ymmärretään hellittää oikeissa kohdissa.

Neljän vuoden takainen Solarworks tupla-albumi näki Rylosin vain kiihdyttävän ja kiihdyttävän, mutta nyt kaahaus tuntuu hivenen hellittäneen. Ja hyvä niin, jos totta puhutaan. Signs of Life on tummiakin asioita käsittelevä levy, joka puhuu vakavista asioista, mutta ei ota itseään liian vakavasti. Rock on kuitenkin rajaton riemu, jonka maittavuutta satunnainen varjoisuus mielestäni vain korostaa.