Kätyrit: Silminnäkijä

Hiljaiset Levyt

Kätyrit ei ole lähtenyt debyyttipitkäsoittonsa tekoon hätiköiden. Useamman lyhyemmän tuotoksen viimeisen kuuden vuoden aikana julkaistuaan nelikko kasasi neljätoista rouheinta rykäisyä samalle lätylle, eikä lopputulos ole suinkaan pöllömpi. Suomenkielellä ja heviä lähentelevällä paahdolla sanomaansa esiintuova yhtye sai esimerkiksi Rovaniemen keikallaan rumputahtia Korhosen Peteltä, mutta levyllä rumpuja paukuttaa Konsta Nevgodov. Basisti Lasse Nevalan nelikielisen ja Konstan rumputahtien päälle Kivi Larmola ja Mikko Huu soittavat kitarat ja laulavat, Mikon ollessa päävastuussa lauluannista. Karhealla äänellä lauletut paahtorallit kulkevat Pelle Miljoona/Tumppi Varonen -kaksikon mieleentuovasta kiihkeärytmisestä punkjuoksutuksesta (kuuntele vaikkapa Mandala) hevimpiin tunnelmiin. No Shamen Esa Salokosken tuotannossa Kätyrien kiihkeä punksoitanto jättää mukavasti tilaa Mikon ilmeikkäälle laululle eikä levytys ole missään mielessä liian tukkoinen. Vähän vain, sillain punkisti.

Kiertävällä sanoitusjuoksutuksella lasketteleva Rakkauden sanat lähtee viemään levyä hivenen melankolisella otteella. Kivi vakuuttaa taustalaulussa, Mikon laulu on melkoista hyrräkieputusta. Minuutin ja kolmen minuutin välillä vaihteleva biisimateriaali jatkaa samoilla tiukasti paahtavilla linjoilla, Silminnäkijän todistukset eivät ole mitään kliinisesti kumisevia pohdintoja vaan elävästi räiskyviä, pääosin alakuloisia purkauksia. Kohokohtina toimii tarttuva Vähän Vähemmän, talvisen ulkosoittovideonkin avantoineen ja lumihautoineen levyn haltijalle tarjoileva Helmikuu, vaanivasta säkeestä kiihkeään kertosyöksyyn riehaantuva Lohikäärmeentappaja sekä lähes iloisesti paahtava Lintunainen. Loppulevyn muutamat paahdot kiertävät jo miltei hooceetahdilla, mutta ikään kuin puolittain lastenrallatuksia sivuten. Sanoituksien sisältö ei ole mitenkään hilpeää, enemmänkin synkkiä aatoksia pohtivaa pimeiden vuodenaikojen jurnutusta. Kätyrit on tutustumisen arvoinen orkesteri suomenkielisen punkin kentällä.