Frigg: Dreamscapes

Bafe’s Factory

Kansanmusiikkia modernimmin ja avoimemmin linjoin luova Frigg päätyi soimaan stereoihini joulun aikoihin, kun palasin hienon Joululaulut-albumin pariin. Olen vuosien saatossa hitaasti mutta varmasti lämmennyt Friggin tavalle yhdistää vanhaa uuteen, sekä kansanmusiikkia ennakkoluulottomasti yllättäviinkin linjoihin. Tuo sama menneisyyden muistava, mutta myös tulevaan tähyävä henki leimaa myös Dreamscapes-albumia, joka vie yhtyeen musiikkia jälleen edemmäs.

Friggille tulee ikää mittariin jo 25 vuotta, vaan neljännesvuosisatakaan ei ole lannistanut orkesterin henkeä. Alkuvuosien villiin (ja toisinaan hapuilevaan) kokeiluhenkeen ryhmä ei ole enää vähään aikaan innoittunut, mutta ei sen oikeasti tarvitse etsiä shokkivaikutuksia avukseen. Tietynlainen musiikillinen asettuminen on tässä tapauksessa mielestäni viisastumista, ja Dreamscapes on kaikkea muuta kuin tasaisen tylsä ja arvattava albumi. Levystä löytyy puolensa, eikä sitä tuosta vain lohkota sopuisiin genrelooseihin.

Erikoisuus ja tarttuvuus ovat monesti hankalia vieruskavereita, etenkin kun kyse on instrumentaalimusiikista. Dreamscapes pyrkii rohkeasti saamaan tuonkin liiton toimimaan. Jostain syystä vain alkupuolella kuultava Valsette on tähän mennessä nostettu sinkuksi, eikä jouhevasti kulkevassa siivussa mitään vikaa ole, mutta se paljastaa vasta yhden puolen ilahduttavan monipuoliseksi jalostuneesta yhtyeestä.

Usein kaipaan instrumentaalilevyille sanojen korvaajaa, koska tuntojen tulkinta on haastavaa silkoin soittimin. Haastavaa ehkä, vaan ei mahdotonta, kuten Frigg esimerkillään toistuvasti osoittaa. Tuttuun tapaan en halunnut aluksi tietää kappaleiden nimiä, vaan annoin musiikin ensin soida monesti ilman mitään taustatietoja. Ilon haikeus osaa summata otsikkonsa niin herkästi ja kauniisti, että tuntuuhan se sydämessä. Troll’s Twilight toi kiistatta mieleen jotenkin Grimmin sadut ja niiden rikkaat maailmat kaikissa väreissään. Allikko piirtelee viulullaan sielun sineä pakahduttavan kauniiksi nuoteiksi ja Lupaus on melankolisen sirouden löytävä aarre. Tunnelmallisuus on vahvaa, vaan ei ainoastaan verkkaista.

Menevämpää tanssikenkää jalkaan sovittaa reipasta myllerrystä tarjoava Game of Frigg, jonka pääteema on täysin valmis valkokankaille. Västkusten Twist ei ehkä twistaa aivan samaan tapaan, kuin rock’n’rollin alkuaikoina, mutta jouset saavat kyllä työllään aikaiseksi liikettä. Jazzahtavaa bassoa kuullaan muuallakin, mutta Vittra Square Dance tuo keitokseen mukaan eksoottisen idän, luultavasti vielä jostain etelämmältä suunnalta.

Paljon on tavaraa ja kaikenlaista kuullaan, mutta todellinen taikatemppu on värikkään materiaalin taittuminen helmansa kurissa pitäväksi albumiksi. Kansanmusiikista on moneksi, niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Joten kiitos Friggille tästä upeasta pitkäsoitosta.