Flush: Noises

Omakustanne

Flushin punkrock jatkaa tutuksi k�yneeseen tapaan terhakoiden kitarariffien sek�, melodisen vasaran heiluttelua. Loppuvuodesta 2021 julkaistu Conspiracies, Threats and Chaos EP saa energist� jatkoa, joka samalla kirist�� hiukan kierroksia koneessa. T�ss� v�liss� ehti ilmesty� pari sinkkuakin, jotka on viisaasti otettu my�s mukaan. Turha kenenk��n n�in� p�ivin� �ssi��n on piilotella, etenkin kun levyn julkaisu tapahtuu hartiapankin voimin.

Aivan uunituoreesta kiekosta ei ole en�� kyse, sill� Noises ilmestyi jo marraskuun lopulla. Desibeli.netin toimitukseen fyysinen kopio saapui vasta jokin aika sitten, mutta mihink�s n�in reipas r�iske muutamassa viikossa vanhenisi. Albumin kolmetoista raitaa eiv�t vie edes nelj��kymment� minuuttia, eli vauhti on kohdillaan ja soundia on pienin siirroin hiottu entist� kovempaan ter��n.

Itse asiassa avauksena kajahtava Gods and Masters sanoo sanottavansa per�ti 64 sekunnissa, mit� voi pit�� jo pienen� testin� satunnaiselle kuulijalle. P��n py�r�lle pist�� my�s heti per��n kajahtava sinkkuveto Headspinner, mutta etupainotteinen alku toimii ja b�ndin mukaan kannattaa vain l�hte� laukkaamaan, koska vauhdin kaverina pysyttelee halki pitk�soiton toimintaa ja ilmaisua leimaava melodisuus. Jenkkipunkkipoppia puhtaimmillaan edustavat One Simple Rule, sek� etenkin DD Slickin kanssa esitetty Unifinished Films. Siivut viev�t tyyli� pitk�lle, j�lkimm�isen ylt�ess� aina nelj�n minuutin rajapyykille asti.

Eik� moinen rajojen rikkominen ole suinkaan poikkeus, sill� raskaampi ja draamaa kauhaansa kouraiseva Noises in My Head, sek� hitaampaa vaihdetta laatikkoon hetkeksi sovittava One Short Moment rytmitt�v�t kumpikin levy� tavoillaan. S�vyist� on harvemmin haittaa ja b�ndi osasi jo It Began as a Mistake -esikoisalbumillaan v�ritt�� tekemist��n, eiv�tk� taidot ole ainakaan v�hentyneet sitten vuoden 2020. Kahden minuutin ry�pyt ja kaksi kertaa pidemm�t siivut ovat vain saman kokonaisuuden eri puolia, jotka paljastavat Flushin monimuotoisuudesta yh� enemm�n ja enemm�n.

Kiitosta ansaitsee my�s vokalistin rosoinen ja silti erilaisiin tunnetiloihin istuva ilmaisu, joka on yht��lt� suoran iskev�, mutta omaa my�s syvyytt�. Toisinaan silkka painotusten muuttaminen k��nt�v�t lauseista puolia esiin, tosin tuolla saralla kehityksellekin on yh� tilaa. Tarpeettoman usein sanat tosin j��v�t my�s s�r�vallin sis�lle, aivan kuin teksteihin ei t�ysin luotettaisi.

Etenkin kokonaisuutena Noises on taas siirtym� eteenp�in. Mik��n keskeinen ei periaatteessa ole juurikaan muuttunut, mutta albumin palaset vain asettuvat luonnollisemmin yhteen. Mik�li puolia t�hti� voisi antaa, niin t�ss� olisi sellaisen paikka ja parilla lis�maalilla t�ysikin potti olisi jo harkittavissa.