Giant Robot: Raft of Medusa

Helsinki Robotics

Giant Robotin komea paluulevy on tosiasia, mutta hivenen tulkinnanvarainen sellainen, sillä tässä on mielestäni huomattavasti enemmän paluun huumaa, kuin itse uutta levyä. Otan kuitenkin ilolla vastaan kaiken sen, mitä musiikki antaa. Viisi raitaa, reilusti päälle 35 minuuttia ja perusasiat kohdillaan. Vain tarvittavissa määrin muuntunut soundi tuntuu kuin kauan hukassa olleelta lämpimältä syliltä, mutta otetaan alkuun pieni kertaus tähän mennessä tapahtuneesta.

Giant Robot teki suomalaisilla musiikkikentillä tyystin omaa juttuaan vuosituhannen vaihteen tienoilla, mutta suurta vientituotetta siitä ei koskaan jostain syystä työstetty. Ei, vaikka saumaa moiseen olisi ollutkin. Debyyttialbumilla biletettiin vielä kuin vuosi olisi ollut 1999, mikä se muuten sattuikin kalenterissa olemaan. Vuoden 2022 Superweekend tummensi soundia ja albumikolmikannan täydentänyt Domesticity julkaistiin vuonna 2004. Onnistumisensa silläkin levyllä oli, mutta samaan aikaan yhtyeen retroinen soundi taisi jäädä hivenen ajan jalkoihin. Giant Robot vain hiljalleen katosi maisemasta, vaikka jotain pientä viritelmää rap-artistien kanssa vielä tehtiinkin.

Hiljaisuus katkesi viimein loppukesästä 2024, kun Within, Against -sinkku ilmestyi. Olin tuskin ainoa, joka yllättyi tilanteesta, mutta yllätys osoittautui ehdottoman positiiviseksi. Soittolistoille sopivan kolme ja puoliminuuttisen version sijaan albumilla kuullaan täysi plus kahdeksanminuuttinen teos, jolla elektroniset sävyt koristelevat jälleen orgaanisin aineksin luotua poprockia. Autotunen silaamat vokaalit luovat kuulautta, samoin efektein koristellut ja kerrostellut taustat, mutta perusvärkein luodut poprock-perustat ovat myös kohdillaan. Soundi on samaan aikaan tuttu ja muuntunut, positiivisesti kuitenkin.

Kakkossinkku Athena, Athena, Athena ilmestyi hieman ennen kurpitsajuhlia ja siitäkin saatiin verkon listoille lyhennetty versio, mutta albumilla soi täysimittainen kaunokainen. Lähes kahdeksan minuutin mitta saisi monelta yrittäjältä riman tippumaan, mutta GR ei joudu edes tiukkaan paikkaan, vaan karkaa korkeuksiin tyylillään. Eteerisempi, tekstiltään huomattavasti tummempi tarina kertoo ymmärtääkseni nykyhetken kaupunkikulttuurin vankilasta, josta ei voi palata enää takaisin menneeseen. Utopiasta on tullut dystopia, paratiisista vankila. Sama taisi tavallaan tapahtua maailmallemme, joka 00-luvun toiveikkuuden jälkeen on jälleen valahtanut vastakkainasetteluun. Athena oli Erysiptolis, eli kaupunkien turvaaja, mutta myös Perseptolis, eli kaupunkien tuhoaja. Sekä tietysti Polymetis, eli monimerkityksinen jumalatar, jonka täyttä viisautta on miltei mahdoton ihmisen ymmärtää.

Vuoden 2025 Giant Robot palaa myös aikojen taa, sillä levy avataan Domesticityn Best Match -raidalla. Pari vuosikymmentä vanhaa siivua ei ainoastaan esitetä remasteroituna versiona, vaan siitä kuullaan myös lähes 12-minuuttinen Best Match Version - Concequence - Raft of Medusa -teos. Bändin puolustukseksi todettakoon, että alkuperäistä biisiä on lähdetty tutkimaan niin tarmokkaalla pieteetillä, ettei se monin osin muistuta juuri lainkaan alkuperäistä.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä albumi sulkeutuu Match Time Dub -rytmi-ilottelulla. Eli periaatteessa annos on 16 minuuttia uutta ja lähes 20 minuuttia vanhan biisin johdannaisia, mutta kokonaisuutena Raft of Medusa kantaa silti mielestäni painonsa.