Leipä: Auttaa jaksamaan

Tulli-levyt / UCT-Tapes

Leipähän maistuu kaikille, tai allekirjoittaneelle nyt ainakin. Etenkin kun kyseessä sattuu olemaan ympäri kotimaata hajaantunut folkrock-bändi, jonka riveistä löytyy niin kokemusta kuin näkemystäkin. Kauneus asetetaan ensiaskeleitaan ottavan bändin musiikissa etusijalle, harmonisuuden ja melodioiden toimiessa äänikudelman keskeisinä punaisina lankoina.

Leipä on selvästi mitä nostalgisin ja saatesanoissa mainitaan jopa loveprogen retroinen termi, joka kieltämättä toimii loistavana tienviittana. Retroinen soundi ja ajattomat tekstit pitävät yhtyeen toisaalta irti ajasta, kun mikään ei viittaa juuri tähän hetkeen. Kolmen vokalistin ja heleiden kitaroiden voimalla päästään asiaan, eikä kyytiä haittaa edes se, että neljä albumin kahdeksasta raidasta on tullut kuultua aiemmin sinkkuina.

Loppuvuodesta 2023 ilmestynyt debyyttituplasinkku Minna / Toinen avaruus jalosti A-puolellaan viattoman kaihoisan kitarapoprockin optimiinsa, eikä B-puolikaan varsinaisesti rokkaillut. Vajaa vuosi sitten Mitä tänään / Helou jatkoi pitkälti samoilla linjoilla, mitä nyt B-puoli toi hiukan ryhdikkyyttä ja tarmokkuutta rumpujen avulla kuvaan. Nyt rokimpi soundi on saanut pelikentällä enemmän tilaa, kun Adonis pullistelee puolihuvittavasti ja Kvandrian uskaltaa maistaa americanan hedelmää.

Leipä on kuitenkin mielestäni paremmin pelinsä päällä, kun leppoisuus hiipii sivuille ja soundikenttää uskalletaan värittää keveämmin siveltimenvedoin. Alkemistin heleys saa sydämen sykkimään kuin huomaamatta hieman syvemmin, eikä Toinen avaruus lähde sen kummemmin rynkyttämään paatin reunoja. Tähtään keskinkertaisuuteen puristuu tiukassa tilanteessa kahden edellä mainitun väliin, vaikkei ole suinkaan mikään keskinkertainen poprockralli. Bändi on keskinkertaisimmillaankin vähintään kelvollinen ja parhaimmillaan suorastaan erinomainen.

Melodioiden kaartelut ja taustojen kiipparivetoiset soundimaalailut värkkäävät vähäeleisille vokaaleille kauniita karmeja, mutta toivoisin toisinaan mukaan pientä ravistelua. Jotain kontrastia ja vertailukohtaa kaikelle kauneudelle, joka nostaisi kuulijan selvemmin irti pehmeyden sylistä. Auttaa jaksamaan, mutta loistaakin voitaisiin.