If Anything, Suspicious & Aleksi Myllykoski: Aleatoric Psychoacoustic Frequencies

Signature Dark

En koskaan voi kyllin ylistää yhteistyön suomia etuja, mutta toisinaan yhteistyöhön päätyvät tahot voivat yllättää vielä musiikkiaankin rajummin. Artisti, DJ, äänisuunnittelija ja tuottaja Aleksi Myllykoski on osoittanut jo monesti, kuinka ambientin, elektron ja vaikkapa jazzin palasista voi työstää mitä erilaisempia asioita. Myllykosken mukanaolo tuo projektiin kuin projektiin uskottavuutta allekirjoittaneen kirjoissa, joten osasin odottaa konstikkaasti nimetyltä yhteistyöalbumilta jo lähtökohtaisesti tavallista enemmän.

Yllätys odotti kuitenkin If Anything, Suspicious -nimen takana, sillä sitä käyttää paremmin toisista yhteyksistä tuttu Anders Fridén, joka on siis se samainen herra, joka vastaa vokaaleista In Flames -yhtyeessä. Fridénin ambientia ja elektronista minimalismia tutkaileva projekti käynnistyi itse asiassa jo vuonna 2021, mutten ollut kuullut sen tuotoksia aiemmin.

Albumin materiaali on syntynyt In Flamesin kiertueiden välillä ja teemallisesti levy kertoo ajassa ja paikassa tapahtuvasta matkasta, jossa kaksi maata, kaksi luovaa mieltä ovat kohdanneet. Fridenin kirjoittama alkumateriaali päätyi Myllykosken työstettäväksi ja tuota kautta albumin kappaleet asettuivat lopullisiin muotoihinsa. Kiihkeärytmiseksi yltyvällä Demons-kappaleella lisäsilauksen antaa Tapani Rinteen saksofoni ja Heikki Lindgren tuo Dexsevenille voimaa. Vierailijoiden panoksia ei sen enempää avata, mutta lopputuloksen korkea taso ei jätä narisemisen varaa.

Levyn kappaleista vain kaksi on alle kuusiminuuttisia, joten asiat saavat tapahtua kiireettä, paineetta ja verkalleen. Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö raidoilla olisi vahvoja ja suorastaan väkeviä tunnelmia. Juuri näistä pinnan alta löytyvistä jännitteistä Trent Reznor on luonut joitain rauhallisimmista teoksistaan, mutta suomalaisruotsalaisessa yhteistyössä on hyvä määrä myös pohjoista svengiä. Noton simppeli groove nappaa kiinni, eikä levyn sulkeva Australia jätä myöskään kylmäksi, vaikka kenguruhyppely jääkin väliin. Jälleen kerran tarkoin hiotut soundit ja pienet nyanssit nostavat osien summan taivaisiin.

Aleatoric Psychoacoustic Frequencies heijastelee maailman laveutta ja ajan loppumattomuutta, mutta sen pohjavireessä on myös hotellien kaltaista ajattomuutta, paikattomuutta ja kiintopisteettömyyttään, jota runsaasti matkaavat kokevat. Asiat, paikat ja tilanteet alkavat muistuttaa toisiaan, vaikka yhä eroavatkin, ja tuosta puolituttuuden kummasta kaninkolosta voi tulla yllättävänkin syvä kuilu.

Melodiat ovat kauniita, melankolisia, lohduttavia, efektit ja äänet niiden ympärillä taas toisinaan hyvinkin kaoottisia. Palasista syntyy jotain hienoa sekä ainutkertaista, kahden mielen, maan ja maailman kohdatessa.