LASANE!: Onko tämä LASANE!

Kynsinauhat

No siinähän ei sitten pitkään mennyt, kun isosti otsikkonsakin losauttava LASANE! nosti panoksia pitkäsoitolla. Taannoinen Tuppisuu EP räjäytti männynraikkaalla kitararockillaan ummehtuneet ilmat pihalle, kun esikoispitkäsoitollekin päätyneet kolme siivua antoivat äijäin huutaa ja kitaran laulaa tavallaan.

En odotellut lähtökohtaisestikaan mitään sileää ja salonkikelpoista kitararockin vääntelyä, mutta suoraan asiaan läpsähtävä Uimahallissa on kyllä avauksena lärvit hiljentävä venkoilu. Bändi veivaa, soitto svengaa ja lyriikat supisevat yleisten pesutilojen harmillisemmista asioista. Pökäle kelluu altaassa vastaan, ja ihmispökäleet pitävät ’hauskaa’ seuraa kertojalle, kun uimahallin kaikuvat käytävät kaartuvat yhä klaustrofobisemmin ylle. Hiukan myöhemmin punkahtavan garageinen Ralli raakkuu elämän oravanpyörässä ja siloisten stemmalaulujen ohikiitävä silottelu tuntuu vain pahentavan tilannetta – kuten kaiketi kuuluukin tehdä.

Moottorivuode ottanee kantaa vanhusten kohteluun ajassamme, mutta pörinä ja surina eivät kristalloidu sen kummemmaksi möykäksi. Torttubileet groovaavat puolestaan niin vimmaisella palolla, että angloamerikkalaisen psychobillyn, kotoisen outorockin ja rautalankaisen juntan palasia on lopulta mahdotonta erottaa toisistaan. ”Onko tämä LASANE!” -huudon kaikuessa on haastavaa pysyä veneen kyydissä.

Pikataivalmaisten raitojen keskeltä nousee Kiikelin nuppi, jonka majesteettinen neljän minuutin mitta antaa mahdollisuuksia, mutta kelpo ponnistuksesta huolimatta tässä ei oikein päästä mihinkään. Vielä selvemmin biisien rakentamaa rintamaa rikkoo ankkuriraita Alkoholisti, jonka inhorealistisessa tarinassa lasten isä makaa sammuneena lattialla ja haaveilee paremmasta (raittiimmasta) tulevasta. Lähemmäs seitsemää minuuttia jatkuva junnaus porautuu kiistatta päähän ja saa nupin surraamaan, mutta kyllä tämä Kakkaukon ja kumppanit selättävät mennen tullen, joten lattiasta peukkua pystyyn.

Albumi on lievä pettymys runsaasti lupauksia herättäneen EP:n jälkeen, mutta ainakin ryhmällä on runsaasti vaihtoehtoja tulevan varalle. Ehkäpä ensi kerralla hiukan vähemmän eritteitä, niljaa ja likaa, tai sitten likainen peli pitää nostaa seuraavalle tasolle. Nyt kun jäädään sellaiselle ”ei riittävän hullua, vaan ei oikein riittävän järkevääkään” -vyöhykkeelle.