Juhlat: Y�ll� taivas kaatuu

Omakustanne

Sanaleikit ovat vaarallisia t�ll� alalla, mutta olihan siin� juhlien paikka, kun Juhlat-yhtyeen toinen pitk�soitto tuli arvioitavissa albumeissa vastaan. Ensinn�kin tunsin onnen aaltoja syd�mess�ni ihan jo siit� riemusta, ett� menev�n isoa poprockia esitt�v� b�ndi on yh� olemassa. Juhlinnan aiheita ovat my�s antaneet kiekkoa edelt�neet sinkut, joista ensimm�inen, eli Koti katoaa �isin, osui viel� keskikes�n juhlien tienoille. Vaan ei enemp�� nokkelaa sanailua, eli itse aiheeseen.

Loppuvuonna 2022 ilmestynyt N��ttek� tekin t�t� unta? oli monin tavoin vahva esikoinen, jolla kokoonpanon tyyli ja toimintatavat vasta hakivat omimpia rajojaan. Toisella kierroksella linjakkuus vaikuttaa nousseen enemm�n keski��n materiaalia ty�stett�ess�, eik� Y�ll� taivas kaatuu -albumilla koeta en�� niin v�rikk�it� irtiottoja kuin aiemmin. Allekirjoittanut saattoi esikoisen aikoihin toivoa ehyemp�� albumikokonaisuutta, mutta samalla pieni m��r� yll�tyksellisyytt� on kadonnut, mik� tuntuu liev�n� pistona syd�men tienoilla.

Toisessa vaakakupissa on kuitenkin albumikokonaisuus, joka kulkee yhten� pakettina johdonmukaisesti halki kymmenen raitansa. Iso osa teksteist� k�sittelee syvimpien tunteiden koukeroita, onnen hetki�, kaipuuta, toivoa ja rakkauden karikoita, joita ilman juuri kukaan ei el�m�st��n selvi�. Ja kuinka ollakaan, menneit� asioita tarkastellessa, juuri nuo matkalla saadut lommot ja naarmut osoittautuvat monesti t�rkeiksi hetkiksi, koska olemme kokemustemme summia. Huipputarttuva sinkkubiisi Tarinoita kaipailee kuuman Corollan kyytiin, tien p��lle, huolettomuuden aikoihin. Niin ik��n sinkuksi valittu Alaovella sekoittaa my�s menneen ja nykyisyyden mahdolliseen tulevaan, tunteiden myllert�ess� mielt�.

Tekstit hahmottelevat ja luonnostelevat nopein vedoin tarinoita, joissa asioita tapahtuu ja vauhti on monesti huimaavaa. Tunteet ovat pinnassa, riimeist� ei ole niink��n v�li�, kun tuntoja puretaan osuvasti ja joskus my�s r�iskyv�sti. Soundikent�n satunnainen massiivisuus vy�ryy p��lle hy�kyaallon tavoin, mik� toisinaan saa sanat miltei katoamaan kaiken muun sekaan, mutta plussat sel�tt�v�t satunnaiset miinukset nytkin.

Musiikki vastaa sanojen huutoon niiden veroisella poprockilla, jossa jouhevammin etenev�t menopalat ja tunnelmallisemmat rakentelut vuorottelevat vieh�tt�v�� kokonaisuutta samalla rakentaen. Takas y�junalla antaa koskettimien pauhata isosti taustallaan ja avausraita Ainoo valo r�v�ytt�� sellaiset valokeilat taivaalle, ett� ne kyll� huomataan kauempaakin. Suuret koukut kiiltelev�t my�s Alaovella-raidalla, kun periaatteessa simppeleist� perusjutuista jalostetaan menev�� kitarapoprockia.

Juhlat jatkaa esikoisen viitoittamalla tiell�, soittaen isoihin melodioihin ja mittaviin ��nikenttiin kulminoituvaa kitarapoprockia. Koskettimet saavat s�vytt�� ja v�ritt�� rakenteita, vokaalit ovat luonnollisesti valokeilassa, mutta kokonaisuus on tasapainoisempi ja selke�mpi kuin esikoisella.