Kemopetrol: Engine

Playground Music

Yllätyin iloisesti, kun Kemopetrol katkaisi viimein pitkäksi venähtäneen julkaisutauon loppuvuodesta 2023. Ansiokas paluusinkku I Can See Across the World osasi ottaa menneisyydestä palasia ja muovata niistä jotain uutta, jotain 20-luvulle ongelmitta istuvaa, jossa mennyt ja tämä päivä kohtaavat onnellisten tähtien alla.

Bändin elektronisesti sävyttynyt ja sinistä heijastava pop-soundi sai odottamaan innolla jatkoa, mutta tuoreempaa Depeche Modea ovelasti kierrättävä kakkossinkku Are You Coming Home julkaistiin vasta puoli vuotta myöhemmin. Kyynisempi saattoi jo näissä kohdin epäillä, josko paluu jäisikin vain parin sinkun ja muutaman keikan mittaiseksi rykäykseksi.

Hyväähän kannattaa odottaa, tavataan sanoa, mutta toistaiseksi viimeisin sinkku Something’s Got to Change ei saanut enää vakuutettua aivan samaan tapaan kuin sitä edeltänyt sinkkukaksikko. Pianoballadi otti päälle viisi minuuttia aikaa, ollen sävykästä peruskemopetrolia, mutta ei kaikesta muutoksen voimien manailusta huolimatta päässyt itse oikein mihinkään. Välityöksi jääneen Teleportin haamu on sentään manattu pois, mutta Everything's Finen hitaammat tunnelmoinnit ovat jo liki tätä hetkeä.

Sinkut jättivät siis ristiriitaisen kuvan taakseen, koska parhaimmillaan 20-luvun Kemopetrol oli jo osoittanut, että täältä pesee ja linkoaa. Enginen kohdalla huomasin jopa jännittäväni bändin puolesta, koska kaikkihan pitävät menestyksekkäistä paluutarinoista. Albumin kymmenestä raidasta on haastavaa löytää seuraavia potentiaalisia sinkkuja, mutta muhkeat bassolinjat, Laura Närhen vivahteikas laulu ja rikkaat äänimaailmat pitävät mielenkiinnoin vaivatta yllä halki levyn. Tämä on erehtymättömästi Kemopetrolia, vain hivenen päivittynyttä sellaista.

Yllättävää svengiä herkullisella sivuluisulla tarjoilevat Break My Stupid Heart ja Food on the Table vaikuttivat aluksi tarpeettomankin nopeilta raidoilta, joilla luonnosmaiset rakenteet eivät ehdi täyttää kaikkea potentiaaliaan. Vaan ehkäpä juuri tuossa hivenen ’lyhyeksi’ jäävässä tavassa luoda piilee myös viisautensa, koska kuulija kumartuu kuin huomaamatta lähemmäs, sekunnit ja minuutit merkitsevät enemmän kuin aiemmin.

Allekirjoittaneen kirjoissa Engine kasvoi kuuntelukertojen myötä hiljalleen kunnon albumiksi, jolla on ansionsa ja joka heijastaa juuri sopivasti aikaansa. Se saattaa hyvinkin jäädä bändin ainoaksi 20-luvun albumiksi, ellei julkaisutahdille tapahdu jotain radikaalia. Jos asia on näin, niin kiekko loistaa ainakin kirkkaana ja saattaa pystyä vielä ohittamaan reilun 13 vuoden takaisen A Song & A Reason -levyn. Eikä se ole ihan vähän sanottu. Tervetuloa siis takaisin Kemopetrol, jälleen kerran.