Julkaistu: 28.11.2001
Arvostelija: Jari Jokirinne
V2
Odotin Eskobarin kakkosalbumilta huomattavasti enemmän. Debyytillä T’il We’re Dead esittäytyi hiljaisiin ja pienieleisiin lauluihin tukeutunut kolmikko, joka ei ehkä tehnyt itsensä näköistä musiikkia, mutta teki sen tyylillä ja varmuudella.
There’s Only Now on montaa astetta synteettisempi, tuotetumpi ja harkitumpi kokonaisuus. Sen hiominen on viety niin äärimmilleen, on vaikea edes kuvitella että levyllä soittaisi kolmimiehinen rock-yhtye, eikä kaksikymmenpäinen studio-armada. Eskobarin pojat ovat selkeästi yrittäneet luoda jonkinlaista Ikea-versiota Phil Spectorin äänivallista 2000-luvun studiotekniikalla ja ruotsipoikain virheettömällä tietotaidolla höylättynä. Lopputulos kuullostaa lähes yhtä sekavalta ja jähmeältä kuin äskeinen vertaus.
Henkihän moisessa puristuksessa menee, ei mahda mitään. Biiseissä on toki yhä näppäryyteen viittaavia koukkuja ja sävelkulkuja, mutta moisista armopaloista on vaikea nauttia, kun kaikkivoipa super-soundi jättää kuulijalle armoa noin mikrosekunnin verran. Esim. sinkku-hitti Into Space on sorvattu tarpeeksi yksinkertaiseksi ja nopeasti omaksuttavaksi H&M & MTV-kansan lompakoita silmällä pitäen.
Ihan pieniä mainitsemisen arvoisia hetkiä levyltä löytyy. Itse asiassa levyn loppuun ”piilotetuista” kolmesta viimeisestä biisistä löytyy jo ideaa. Akustinen Skyscraper tuntuu ihanalta hengähdystauolta ja Heather Novan kanssa duetoitu Something New piristää jo eri laulajan johdosta. Levy loppuu hienoon Snowman-kappaleeseen, joka muistuttaa monilta osin debyytin haikeaa ja maanläheisempää linjaa. Ei muutama osuma vielä asiaa tosin auta; Eskobar on ajanut metsään ja tarvitsee todellista juurihoitoa tajutakseen omaa parastaan. Voisinkin täten käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kutsua pojat äänittämään seuraavaa levyä autotalliini - tulisipa mukaan ainakin aimo annos kaamosangstia ja karua meininkiä.
Kommenttien keskiarvo:
Eikä kriitikosta tule uskottavaa, jos se dumaa kaikki ns. vähänkin Mtv ystävälliset bändit...
*****