Jaanat: Naamat

Stupido Records

Jaanat on nuorista soittajista koostuva uudehko kitararock-b�ndi, jolta ilmestyi viime vuonna pari sinkkua. Nelikko kutsuu musiikkiaan mets�iseksi ja hullunkuriseksi, mik� tarkoittaa rennompia ranteita niin soitossa kuin sovituksissakin. Biisit ovat suurimmaksi osaksi �ep�rakkauslauluja�, mutta tuntoja ja tunteita k�yd��n silti l�pi monin tavoin ja tasoin.

Perinteisen kitararockin murikat saattavat hetkitt�in tuntua turhankin tutuilta, mutta Jaanat on v�sym�tt� pyrkinyt kierittelem��n niist� esiin uusia puolia. Kiitett�v�n uupumaton liike saattaa toisinaan tuottaa liiankin v�rikk��n lopputuleman, mutta ehk� parempi niin kuin yhden kaavan toistamiseen turtuminen. Muutamasta kipaleesta huokuu my�s orastavan punkahtava asenne, joka ei kuitenkaan p��se vallalle, ja joka n�in tuo muassaan enemm�nkin raikkaan arvaamattomuuden sivumaun.

Sinkkubiisit 1000 p�iv�� ja Suututko? on jemmattu keskelle albumia, vaikka ensinn� mainitun energinen poljento olisi ollut mainiota pitk�soiton avausmateriaaliakin. Ehk�p� nelj�n minuutin tuolle puolen ulottuva mitta on aiheuttanut luottamuspulaa, mutta melodialinjan terhakka tempoilu on pirist�v��. Kakkossinkku Suututko? ui pari astetta syvemmiss� vesiss�, uskaltaen olla melodisempi, progempi ja poukkoilevampi. Rakkaus 70-luvun laulaja-lauluntekij�it� kohtaan on ilmeinen, vaan ei mitenk��n k�si� sitova, ja toisen silm�n pit�minen menneess� on my�s yksi merkitt�v� jakolinja halki levyn.

Suorimmillaan Jaanat on kerrassaan tappavan tehokas r�min�rocknelikko. Viilee y� saattaa olla perim�lt��n tuttua juttua, eik� esikoisen avaava Naamat varsinaisesti riko muotteja, mutta kun rockin py�r�t py�riv�t ne py�riv�t. Mit� tapahtuu l�htee seikkailemaan ja sheikkailemaan vieraiden ainesten kanssa, mutta virkist�v� aaltoliike lasketaan eduksi. Usvaista on my�s, kun Kissat on niin kiva juttu sukeltaa miauversumiinsa � ehk�p� tekij�t tiet�v�t t�st� enemm�n ja nauravat makeammin, allekirjoittanut huomasi hukanneensa lankaker�n sohvan alle.

Naamat on monia asioita. Useasti my�s ep�tasaista ja linjaansa hakevaa, kuten esikoisilla on usein tapana, mutta toisaalta lupaavaa. Jaanat osoittaa etenkin tyylillisill� sivuloikillaan hallitsevansa isoa alaa kitararockin laveista laidunmaista ja nyt kun p�yt� on pyyhitty ensimm�isen kerran saattaa jatkossa tulla mit� vain. Kliseisesti todettuna, t�st� on hyv� jatkaa ja petrata.