Julkaistu: 06.04.2004
Arvostelija: Mika Roth
Holy Records
Yleensä Kanadan maalta tulevat metallibändit keskittyvät genren muihin puoliin, mutta Frozen Shadows on lähtenyt rohkeasti taittamaan taivalta kohti norja-tyyppisen, melodisen black metallin viitoja. Kuten kansitaidekin antaa ymmärtää taival on raskas, vaikkakin kivinen.
Pian kymmenen vuotta kasassa ollut bändi on viimeisen viiden vuoden aikana saanut ulos kaksi pitkäsoittoa ennen Hantises lättyä, ja joka kiekko on tehty eri firman alla. Ranskalaisen Holy Recordsin kanssa ryhmä sai kuitenkin äskettäin kasaan neljän levyn sopimuksen, joten nyt ei pitäisi olla mitään suoranaisia paineita yhtiön taholta. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta jotenkin väkinäisen ja pakotetun tuntuista jälkeä etenkin levyn alku on. Vaikka rumpali Melkor (loistava nimi!) antaa ompelukonemaisen nakutuksen vallata alaa, ei raivo oikein tunnu tarttuvan muihin soittajiin. Kolmantena soiva Battered Souls nousee ensimmäiseksi huipuksi. Tästä eteenpäin Frozen Shadowsin paketti pysyykin jo huomattavasti paremmin kasassa, vaikka pari laimeampaakin hetkeä vielä levyltä löytyy. Vokalisti Myrkhaalin soittamat, runsaina taustalla leijuvat koskettimet yhdessä alati extra-rankaisua saavien rumpujen kanssa muodostavat suurimman osan äänimaisemasta. Tätä synkkää kuvaa värittää käheä rääyäntä jota em. Myrkhaal tarjoaa melko ansiokkaalla äänellään. Kitaran varressa heiluva Alvater jää jatkuvasti hieman taustalle, myös soitannollisesti.
Joillekuille biisien pitkät kestot voivat nousta kynnyskysymykseksi, itseäni rönsyily ei juuri haitannut. Hyvää vanhoihin arvoihin nojaavaa blackia, joka ei uutta luo mutta toisaalta – jos tämä levy olisi tehty vuosikymmen sitten saatettaisiin sitä nimittää nykyään klassikoksi. Suositeltavissa kaikille niille jotka pitävät 90-luvun loppupuolen norja-blackia musiikin lukuisista eri ilmenemismuodoista täydellisimpänä.
