Airi´s: Sea of Your Thoughts

V.R. Label Finland

Viiden vuoden ikään ehtinyt kitararock-partio Airi´s oli viimeksi Desibeli.netissä tapetilla, kun reilun kahden vuoden takainen Kind Little One -debyyttialbumi esitteli bändin osaamista. Esikoiset tuppaavat olemaan ’tähän asti tapahtunutta’ -hengessä tehtyjä summauksia, eikä tuotakaan debyyttiä päässyt kiittelemään ainakaan liiallisesta tasaisuudesta.

Toisella kierroksella tilanne on jo selvästi asettuneempi ja Sea of Your Thoughts näyttäytyy ehyempänä kokonaisuutena, jolla bändin soundi osoittaa jo tyylikkään ikääntymisen merkkejä. Eiväthän espoolaiset aiemminkaan varsinaisesti vierastaneet 70-luvun melodisen kitararockin ja siitä kummunneen uuden aallon perintöjä, mutta toinen albumi soundaa silti selvästi retrommalle. Eikä tämä ole todellakaan mikään huono asia, sillä Airi´s on samalla löytänyt jotain oleellista itsestään.

Lähes kuuden minuutin rajapyykin saavuttava Fond on loistava esimerkki bändisoundin kehittymisestä ja monien eri osa-alueiden hyödyntämisestä. Viisikon soitto on jykevää ja kolmen jäsenen vokaalivoima todella tuntuu iholla, rikkomatta kuitenkaan mitään mitä ei pitäisikään särkeä. Ja kun tuohon perään kajahtaa ykkössinkku Pray, on albumin jälkimmäisen puoliskon vahva harjanne nousemassa hyvää vauhtia koko levyn kohokohdaksi.

Eikä ideoiden keräily rajoitu ainoastaan 70-luvulle ja sitä seuranneille vuosikymmenille, tai ainakin itse olen kuulevinani Beyond Comparen linjoissa jopa jotain 60-luvusta muistuttavaa. Kuusarista garagevoimaa tihkuu puolestaan Marigoldsin riffisistä saumoista, vaan nytkin lopputulema on monen eri palasen ja aikakauden summa. Kasarisemmin paukkuva Spring puskee kukat pintaan reilussa kolmessa minuutissa, enkä voi kuin suositella tällaisen reippaamman linjan jatkamista vastakin.

Ankkurikappale Silence Speaks to Me Loudly on lähemmäs seitsemää minuuttia kasvava progehetki ja huomasin rustanneeni jopa Queenin nimen muistiinpanoihin, kun alkujaan tutustuin albumiin. Tosin sittemmin mm. varhainen Rush kurvaili helpommin ajatuksissa pikkujättiläistä kuunnellessa. Tärkeämpää on kuitenkin se, että nyt yhtye on saanut kasaan paremmin koossa pysyvän albumin.

Yhtäältä levy pitää reunukset hyvin kurissa, mutta samaan aikaan se antaa soundi- ja tyylikirjon levitä juuri sen verran, että tästä voi jatkaa oikeastaan mihin suuntaan tahansa. Ja jatkaa myös kannattaa, sillä biisikynät ovat selvästi terävöitymään päin.