Matka maailman ympäri: Matka maailman ympäri

KHY Suomen Musiikki

Matka maailman ympäri -trion uutta albumia on odoteltu jo tovin. Itse asiassa jo reilusti päälle kolme vuotta sitten ilmestynyt Turvaan kaikelta -sinkku pohjusti tietä pitkäsoitolle, jota äänitettiin lopulta päälle neljän vuoden ajan. Olihan siinä tietysti pandemia välissä, minkä lisäksi albumin sinkkuketju jatkui vasta tänä syksynä, kun rapeaa suomipoprockia soittava trio iski kahdesti kunnarin.

Noista syksyistä sinkuista Aloittelijan virhe työntää kolmikon soundia rohkeasti rokille puolen maailmaa, eikä alle kahteen ja puoleen minuuttiin mahtuvasta valioyksilöstä löydy huomauttamisen sijaa. En tahtoisi kuulla susta enää mitään tihkuu puolestaan suolaista puolikaihoa, otsikon kertoessa jo paljon tarinan keskeisten hahmojen konstikkaista suhteista. Hiottu diskorock-soundi on yksi puolisko täydellisestä hetkestä, jonka täydentävät Göstan ja Rin Tin Tinin suuntaan terveisiä siinä sivussa lähettävät lyriikat. Lainaus on parhaimmillaan taidetta ja nyt trio on oivaltanut jotain oleellista.

Levyn syntyhistoria on pitkä ja pandemian varjot kuuluvat monella raidalla, mutten silti naulaisi bändin itsensä mukaan nimettyä kolmatta kiekkoa musiikin historiankirjoihin korona-albumina. Kokoonpanon alkuajoista saakka mukana ollut Muistivihko on nyt viimein saatu ikuistettua ja Tapahtuisi edes jotain taitaa kertoa ihan itse ympärille rakennetuista muureista. Viimeistään kyseisellä raidalla melkoiseksi multi-instrumentalistiksi paljastuva Miro Palokallio ottaa plus kymmenen soittimen joukossa haltuunsa myös aina haastavan pedal steel -kitaran, eikä yksikään palanen ole päälle kuuden minuutin teoksessa turha.

Kaiho ja melankolia ovat haastavia aineksia, mutta viiltävän kaunis Turvaan kaikelta ei katko menohengeltä siipiä lopullisesti. Asiaa auttaa tietysti heti perään kuultava Kotiin murehtimaan, jonka ironinen tapa nähdä itsensä ja maailmansa kääntää murehtimisesta esiin uusia puolia. Nytkin kyse on lopulta pienistä paloista, miltei huomaamattomiksi jäävistä paloista. Jo avausrivit ”katselen kaupungin kantapäitä / istun penkillä ja syön eväitä” osuvat kohdilleen, aivan kuin Juicen henki olisi istahtanut hetkeksi kertojan viereen. Siinä on kaikki: muut ja minä, liike ja pysähtyneisyys, yksinäisyys uudella tasolla.

Pitkä aika studiossa puristaa monesta levystä eläväisyyden ja orgaanisuuden kadoksiin, mutta Matka maailman ympäri on mielestäni paineessa syntynyt timantti. Sen jokainen osanen on pala kokonaisuutta, ja kappaleiden alkuun hyvinkin kirjavilta vaikuttavat hippuset muodostavat verkkaisesti kymmenen kappaleen mittaisen mestariteoksen. Musiikki puhuttelee ja tarttuu miltei salakavalasti, melodiat elävät ja kaikella on tilaa.

Entistä korkeammalle hattua tulee nostettua, koska ison osan materiaalista kirjoittanut Miro Palokallio vaikuttaa myös garageisemmin juttuaan tekevässä Brian-yhtyeessä. Eikä siinä vielä kaikki, sillä Palokallio vastaa myös tuotannosta, sekä isoilta osin äänityksestä ja miksauksesta. Matka maailman ympäri on kuitenkin oma ilmiönsä, oma kolmesta yksilöstä kasvava bändi, jossa vokalisti Sape Niemelä ja rumpali Aarni Palokallio ovat myös löytäneet äänensä. Plus neljä vuotta se otti, mutta kyllä urakka myös kannatti.