Juho Salmi: Vaarallinen tila

Punos Sound

Juho Salmi avasi soolouransa aiemmin t�ss� kuussa Vaarallinen tila -sinkulla ja nyt on samalla otsikolla varustetun soolodebyyttialbumin vuoro. Salmi on tuttu nimi mm. niinkin erilaisista yhteyksist� kuin Plain Fade ja Ninjat, joten soolopitk�soiton tyylillisen haarukan leveys ei ollut varsinainen pommi. Perustaltaan kuvion juoni on kuitenkin pomminkest�v� rock, jonka p��lle roiskitaan tapauskohtaisesti hyvinkin erilaisia s�vyj�, v�rej� ja lisi�.

Maailma on melkoisessa pulassa ihmiskunnan kanssa, mist� kansikuvakin viestii ja tuota vaikeaa suhdetta albumi tuntuu pohtivan ja tarkastelevan eri kanteilta. Sodat riehuvat, ilmasto muuttuu, planeetta kouristelee muutosten k�siss� ja vauhti tuntuu vain kiihtyv�n, kun viisaat apinat pist�v�t tuulemaan. Kriittisesti alasp�in viett�v�� tuhon spiraalia heijastaa mm. Totuuden hauta ja kiekon lyhimm�ksi raidaksi kiriv� Sata tuntia, jolla suorituspaineet ovat muuntuneet arjen amok-juoksuksi. Totuus oli joskus hakattuna kiveen, mutta nyt jopa se on taipuvainen asia, niin yksil�n, kuin vaikka kokonaisen kansakunnan mittakaavassa.

Raskasta rockia jatketaan toisinaan pienin elektronisin lisin, mutta sekaan livahtelee my�s selvi� metallin palasia. Rytmipuolella svengi� luodaan nykien ja vinhaa groovea onkin vaikea j�tt�� huomiotta, Salmen etsiess� sis�ist� saarnamiest��n ja sylkiess� sanojaan. Eih�n t�st� niink��n pitk� matka Rage Against The Machinen tekemisiin ole, vaan onko moisesta lopulta haittaa? Salmen eduksi on laskettava my�s se, ett� h�n osaa pit�� hymyn � tai ainakin jonkin senkaltaisen virneen � naamalla halki matkan.

Ironia onkin yksi levyn salaisista aseista, kun punkahtavan julistuksen mailoilla sohitaan, ja seuraavassa hetkess� ep�kohtien osoittelua voidaan vied� yll�tt�v�nkin siroin liikkein eteenp�in. Laadullista ep�tasaisuutta vai osuvaa r�ykytyst�? Kuka on tuo hahmo, josta Pime�ll� puolella puhutaan? Puhutaanko t�ss� nyt en�� laisinkaan kirjallisuuden henkil�st�, kun Nemon pisteen valloitan, vai mist� paineesta t�ss� on kyse? Onko kertoja pimahtanut lopullisesti, onko ironia muuntunut mustimmaksi huumoriksi? Kysymyksi� vailla suoria vastauksia riitt��, eik� niihin kuulukaan saada suoria vastineita.

Kuulija tulkitkoon siis rivej� kuten haluaa, ja kun klaustrofobiseksi lipsuva ja j�lkipuhemainen elektro-raita �l� seuraa - painuu horisonttiin, on olo v�hint��nkin outo. Salmi purkaa tuntojaan monella tasolla, tavalla ja juonella, joten vaarallisia tiloja riitt�� tutkittaviksi. Rahdun ys�rinen soundi ja kulma palvelevat tarkoituksia, jos nyt j�inkin kaipaamaan paria valons�dett� risukasan keskustaa valaisemaan.