Verdura

Intomielisimmät ovat jo ehtineet nostaa porilaisen Magyar Possen kakkoslevyn suurten modernien mestariteosten joukkoon, mutta minä tahtoisin hieman toppuutella tätä kilpalaulantaa. Kings Of Time on kunnianhimoinen ja erittäin tasapainoinen levy - sitä tuskin kukaan pystyy kiistämään - mutta minä väitän bändin pystyvän vielä parempaankin. Dramaattisen suuriin mittakaavoihin paisuva Kings Of Time luo kuvan yhtyeestä, joka on lähtenyt tavoittelemaan taivaalta kuuta, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta.

Jo lähtökohta on vaikea; We Will Carry You Over The Mountains oli pienestä varovaisuudestaan huolimatta hämmentävän tyylikäs debyytti, joka pääsi yllättämään monet musiikkia aktiivisestikin seuraavat puun takaa. Myös useat MP:n hurmosta (vai pitäisikö sanoa transsia?) hipovat keikat ovat saaneet läsnäolijat luomaan oman, ehkä hieman vääristyneen käsityksensä tulevasta pitkäsoitosta. Odotukset eivät tietenkään määrittele itse levyä millään lailla, mutta lätkäkliseitä käyttäen ”huutoon ei vastata”. Yhdessä suhteessa Kings Of Time kuitenkin kepittää debyytin mennen tullen; sen dynamiikka ja soitannollinen vahvuus painivat täysin eri luokassa. Nyt ei arkailla, vaan päästetään kaikki höyryt ulos.

Koska levynkansiin ei ole merkitty lainkaan biisien nimiä, ovat tekijät todennäköisesti toivoneet että sitä lähestytään kokonaisuutena, ei yksittäisten siivujen kautta. Tehdään siis niin. Kings Of Timen alkupuoli toimii helvetin hyvin, samoin loppu. Keskivaiheilla levy näkökannasta riippuen joko juoksee itsensä maitohapoille tai antaa kuuntelijalle hengähdystauon (itse kallistun ensimmäiseen vaihtoehtoon). Koska tekijöillä on selvästi korvaa nyansseille, olisin luullut ettei näin voi päästä käymään. Onneksi Magyar Posse nappaa melko nopeasti juonen päästä takaisin kiinni, sillä levyn kaksi viimeistä kappaletta ovat bändin hurjinta tuotantoa ikinä. Erityisen suurta mielihyvää tuottaa kappale numero 6, joka hiljalleen kasvaa kohti valtaisaa, elokuvallista loppuratkaisuaan. En tiedä miksi, mutta jokin kappaleessa tuo mieleeni ranskalaiset 60-luvun uuden aallon elokuvat, joiden pääosassa oli ihanainen Jean Seberg.

Tuntuu hieman hölmöltä antaa Kings Of Timen tasoiselle levylle kolme ja puoli tähteä, mutta ehkä se motivoi bändiä kovemmin tähtäämään sitä ”suurta mestariteosta” kohti. Kings Of Time ei se vielä ole.