Cane Hill: a piece of me i never let you find.

Out Of Line

Metalcoren uudempaa aaltoa edustava yhdysvaltalainen Cane Hill julkaisi 10-luvulla pari pitk�soittoa ja EP:t�, mutta allekirjoittaneen kohdalle niist� yksik��n ei tainnut osua. Englannin kielen oikeinkirjoituss��nn�ille pisteineen kaikkineen pitk�t antava a piece of me i never let you find. -levy on ensimm�inen studiopitk�soitto sitten alkuvuonna 2018 ilmestyneen Too Far Gonen, joten jatkoa on todella saatu odotella fanien keskuudessa.

Musiikkihistorian sivuja lukiessa b�ndin soundiin on yhdistetty mm. industrial ja nu metal, mutta ainakin kolmannella virallisella studioalbumillaan Cane Hill soundaa kovin pohjoisamerikkalaiselle metalcore-pumpulle. Toki taustoilla kuullaan kaiken maailman elektronisia efektej� ja kakun koristetta, mutta todellinen potku l�htee tutusta rummut-basso-kitara -kolmikannasta. Nykyinen nelikko on soittanut yhdess� jo vuosikymmenen, mik� realisoituu tarkkana ja joustavana b�ndisoittona.

Ankkurinumero Fade (Into you) on malliesimerkki raskaan soundin ja herkkien, melodisempien hetkien yhdistelyst�, joka parhaimmillaan on todellista ��nialkemiaa. Yhdess� aiemmin kuullun Fade-sisarusraidan kanssa kaksikko luokin j�nnitt�v�n sillan albumin sis�lle. N�in suoria linjoja kun harvemmin kuullaan ja osuvampaa olisi ollut antaa raidoille vain j�rjestysnumerot I ja II. Draamaa osataan ja uskalletaan rakentaa ahkerasti, mutta usein kuulijalle (tai ainakin allekirjoittaneelle) tulee vaikutelma rystyset valkoisina yliyritt�misest�. Soundi on isoa, tunteet isompia ja kaikki laajennetaan silm�t kiiluen viel� mammuttikokoluokkaan.

Puoli vuotta sitten sinkkuputken aloittaneet The Midnight Sun ja Ecstasy in Grief viskataan tietysti heti intron per��n tuleen ja etenkin ensinn� mainittu on melkoista metalcore-myllytyst�. Ecstasy in Grief pist�� pikavaihteen silm��n ja on jo turhankin raakaa m�iskett� rakenteisiinsa ja ideoihinsa n�hden, mutta onneksi per��n soiva I Always Know We Were Doomed nostaa sent��n jalkaa kaasulta. Ja otsikkohan kertoo taas heti k�ttelyss� kaiken olennaisen.

Muoto on hallussa ja markkinat herkkin�, mutta omaan korvaan Cane Hill kuulostaa harmillisen tusinaiselta ryhm�lt�. Mik� olikaan se oma juttu, oma kulma?