Julkaistu: 05.04.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Epic
Norjalainen Gluecifer kuuluu skandinaavisen katurock –aallon eturivin veivaajiin. Viimeist��n yhtyen tuore viides pitk�soittolevy Automatic Thrill kannattaa alan diggaajien hoitaa itselleen, sill� Biff Malibun laulun johtama viisikko on saanut (j�lleen) paahtoonsa mukavan vaarallisen ja energisen otteen, joka saa sukkia sauhuamaan. Kielt�m�tt� Captain Poonin ja Raldo Uselessin kitaroiden sek� rytmiryhm�n (Stu Manx, Danny Young) annostelemasta jyt�rokista nousee p��llimm�isen� mieleen Ruottin poijaat Hellacopters. Ei Automatic Thrill siis mit��n kovin uusia polkuja tallaa, mutta viisikko hoitaa suht tuttuja kaarroksia kiert�v�n rokkinsa tyylill�, ja meik�l�isenkin kaltaisen pehmopoppailijan niska alkaa nytky� ja alahuuli ottaa tuollaisen puolihalveksuvan rockirvistyksen. Yeah!
Gluecifer ei AT:ll� juurikaan huoahdustaukoja j�� pit�m��n, vaan viisikko veivaa tiukan energisesti vajaat 40 minuuttia tiukkaa ja konstailematonta kitarapaahtoa. Kokonaisuudesta nousee esiin juokseva kakkosraita Take It, tarttuvalla kerrolla varustettu Here Come The Pigs, my�s komeaan kertoon nouseva A Call From The Other Side sek� tiukasti nykiv� Freeride. Silti loppulevyllinenkin pit�� tason korkealla. Auton t�ydelt� huumeita hallussaan pit�v� Car Full Of Stash pit�� sis�ll��n my�s mukavasti vaanivia v�liosia, samaa henke� l�yt�� Here Come The Pigsilt�. Tarvittaessa kepittely� maustetaan my�s kosketinosioilla, mutta vain mausteena, ei itse tarkoituksena. Norjalaisten katurock on suhteellisen raskasta, energist� ja aseistariisuvan tarttuvaa. Ja liven� toiminee kuin se kuuluisa rasvattu salama. Norjan rockverikoira puree!
Kommenttien keskiarvo:
