Julkaistu: 05.04.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Epic
Norjalainen Gluecifer kuuluu skandinaavisen katurock –aallon eturivin veivaajiin. Viimeistään yhtyen tuore viides pitkäsoittolevy Automatic Thrill kannattaa alan diggaajien hoitaa itselleen, sillä Biff Malibun laulun johtama viisikko on saanut (jälleen) paahtoonsa mukavan vaarallisen ja energisen otteen, joka saa sukkia sauhuamaan. Kieltämättä Captain Poonin ja Raldo Uselessin kitaroiden sekä rytmiryhmän (Stu Manx, Danny Young) annostelemasta jytärokista nousee päällimmäisenä mieleen Ruottin poijaat Hellacopters. Ei Automatic Thrill siis mitään kovin uusia polkuja tallaa, mutta viisikko hoitaa suht tuttuja kaarroksia kiertävän rokkinsa tyylillä, ja meikäläisenkin kaltaisen pehmopoppailijan niska alkaa nytkyä ja alahuuli ottaa tuollaisen puolihalveksuvan rockirvistyksen. Yeah!
Gluecifer ei AT:llä juurikaan huoahdustaukoja jää pitämään, vaan viisikko veivaa tiukan energisesti vajaat 40 minuuttia tiukkaa ja konstailematonta kitarapaahtoa. Kokonaisuudesta nousee esiin juokseva kakkosraita Take It, tarttuvalla kerrolla varustettu Here Come The Pigs, myös komeaan kertoon nouseva A Call From The Other Side sekä tiukasti nykivä Freeride. Silti loppulevyllinenkin pitää tason korkealla. Auton täydeltä huumeita hallussaan pitävä Car Full Of Stash pitää sisällään myös mukavasti vaanivia väliosia, samaa henkeä löytää Here Come The Pigsiltä. Tarvittaessa kepittelyä maustetaan myös kosketinosioilla, mutta vain mausteena, ei itse tarkoituksena. Norjalaisten katurock on suhteellisen raskasta, energistä ja aseistariisuvan tarttuvaa. Ja livenä toiminee kuin se kuuluisa rasvattu salama. Norjan rockverikoira puree!
Kommenttien keskiarvo:
