Crimson Sun: Sorrowbreaker

Omakustanne

Crimson Sun oli viimeksi esillä Desibeli.netissä vuoden 2019 loppupuolella, kun Essence of Creation -sinkku ilmestyi. Tammikuussa 2020 julkaistu kakkosalbumi Fate ei ehtinyt paljoa metallikentillä paukkua, kun maailma pysähtyi ja kaikki pistettiin jäihin. Pandemian aikana yhtyeeltä ilmestyi muutama sinkku, mutta todellinen uusi aika käynnistyi vasta alkuvuodesta julkaistulla Sailing Home -sinkulla.

Sorrowbreaker saattaa lähettää nimellään monenlaisia viestejä, mutta niistä tärkein on tämä: Crimson Sun on palannut vahvana. Yhtyeen metallia on tässä välissä modernisoitu ja monissa siivuissa on armon vuonna 2024 vaivattoman tuntuisia pop-koukkuja matkaa jouduttamassa. Kaikki ei siis ole suinkaan aivan kuten ennen, mutta sydäntään ryhmä ei ole mielestäni menettänyt kaupallisuuden alttarille. Etenkin sinkut tarttuvat nyt vain mahdottoman hanakasti kiinni korvasta.

Soundien puolelta rapsakan terävät kitaravallit ovat viittauksia hard rockin suuntaan, kun taas vokalisti Sini luottaa entistäkin rohkeammin äänensä kantavuuteen ja voimaan. Bändin soitto on rotevaa ja silti ilmavaa, uusien ja vanhojen kaavojen limittyessä päälletysten. Pohjoisamerikkalaiset palikat sopivan aiempaa luontevammin yhteen ja koukkujen terässä on havaittavissa selkeää tehostumista.

Sinkuista etenkin Neon Lights ja albumin avaava The Mark Stays On ovat ehdoton kärkipari ja ykkösluokan tarttujia, joilla keskieurooppalaisiakin soittolistoja luulisi heräteltävän. Jo alussa mainittu uuden ajan airut Sailing Home on mahtipontisempi, eeppisempi ja melodisuutensa toisella tavoin hyödyntävä kaunokainen, kun taas alkurähinöissä mylläävä Strive tuntuu hivenen jäävän lähtötelineisiin jumiin. Potentiaalia rakenteissa olisi vaikka ja kuinka, mutta jotenkin siivusta sukeutuu vain kelpo perusrunttaa.

Perusvaihteellaankin Crimson Sun toki jyrää monien kilpakumppaniensa ylitse, mutta mielestäni rahkeita johonkin paljon suurempaan ja merkittävämpäänkin olisi ollut. Miksauksesta vastaa iso nimi Jacob Hansen, mutta ehkäpä tuottajan tontille olisi kaivattu hieman toisenlaista näkemystä. Pienistä kokkareista huolimatta Crimson Sun on palannut ja terävimmät nuolet ovat tällä erää tappavia.