Sointi Jazz Orchestra: Jäähyväiset

Flame Jazz Records

Sointi Jazz Orchestra on 18-henkinen kotimainen jazzorkesteri, joka esiintyy usein laulavien solistien kanssa ja tekee ennakkoluulottomasti yhteistyötä eri tahojen kanssa. Yhtyeen taiteellisen johtajan Rasmus Soinin säveltämät kappaleet laventavat perinteisen jazzorkesteri-ilmaisun rajoja, musiikin johdatellessa yhtyettä kohti isoa maailmaa.

Albumi nytkähtää näyttävästi liikkeelle, kun Siemen lähtee laskemaan kuvitteellisia kiviä tielle, joka hiljalleen kääntyilee, nousee ja laskee, aivan kuin johdattaen satunnaisen kuulijan orkesterin luo. Panoksia nostetaan hitaasti rikkaiden puhaltimien, rytmisoitinten ja pianon luodessa tunnelmaa yli kahdeksan minuutin ajan. Äänimaisemassa on voimaa ja vivahteikkuutta, mutta se ei sorru ärjyväksi pauhuksi, voima rakentuu pienistä osista ja kuin suoraan sydämestä. Sekunnit ja minuutit tuntuvat suorastaan lentävän ja Aili Ikosen sanattomalla vokalisoinnilla vahvistettu Fastholma jatkaa ilohenkistä vyörytystä.

Orkesteri on suuri, mutta big band -soundi on täyteläinen, eloisa ja elämää räiskyvä, torvien soidessa kaarrellen ja puhaltimien vivahteikkaiden juonteiden täydentäessä tarinaa. Vaan ei Jäähyväiset silkkaa silkkiä ole, minkä rauhattomasti ja suorastaan säröisästi tempova Paalutus osoittaa. Tummemmat nuotit tuovat draamaa ja traagisuutta, jopa synkkyyttä, kun modernin jazzin kiihkeys ajaa kappaletta kohti horisonttia. Vaan nytkään ei sovitella mammuttikenkiä jalkoihin, isoa voi tehdä niin monin eri tavoin, kun soitinarsenaalissa löytyy.

Albumin kannessa on jo vihreää ja viittauksia ympäristöömme, joten kun Nihkee pääsee lausumaan Voidaan puhua vesistä -kappaleen rivejä, sanotaan viimein kaikki julki. Jäähyväiset voivat olla jäähyväiset tuntemallemme luonnolle, mutta muuttaessamme elinympäristöämme radikaalisti annamme myös vallan voimille, joiden täyttä merkitystä emme vielä edes ymmärrä. Olemme osa maailmaa ja vedet tulevat olemaan täällä vielä kauan sen jälkeen, kun viimeinen ihminen on muuttunut takaisin tomuksi.

Jäähyväiset on isosti soiva levy, joka ei välttämättä tartu kaikin voimin aivan ensimmäisellä kierroksella. Vaan antakaapa kiekolle aikansa ja asioita alkaa tapahtumaan. Pienet palaset juuttuvat mieleen, melodiat soivat ja vallit vavahduttavat, siinä missä hiljaisimmatkin hetket. Kaksi välisoittoa ovat myös tärkeitä osasia isossa kokonaisuudessa, niiden pohjustaessa ja taustoittaessa pääraitojen maailmoja.