Wake The Nations: Heartageddon

Inverse Records

Wake The Nations on kotimainen yhtye, joka luovii melodisen hard rockin ja kasarisen AOR:n välimaastossa. Heartageddon on ryhmän kolmas pitkäsoitto ja samalla päättyy lähemmäs kuutta vuotta venähtänyt kuiva kausi pitkäsoittojen saralla. Kolme avainsanaa ovat kuulemma rakkaus, melodia ja rock. Katsotaanpa siis, minkälaisia loitsuja niistä saadaan punottua sydämeen…

Wake The Nationsin melodinen sydänrock osaa ainakin napata menneisyydestä olennaisia rakennustarpeita ja työstää niistä rohkeasti itsensä näköisiä sydänmuotteja. Krister Stenbom omaa jykevän lauluäänen, jossa riittää yhtäältä voimaa ja kaikupohjaa, mutta joka myös kääntyy vivahteikkaaksi kertojaksi. Ei ole taatusti helpointa laulaa, kuinka sydän on luodinkestävä, mutta Bulletproof julistaa kertojansa selviytyvän jopa selkäpuolelta ammutusta hopealuodista. Sinkuksikin valittu kaunokainen on kiistatta onnistuminen kaikilla olennaisilla osa-alueilla, eikä tekstin voimaannuttavaa puolta sovi myöskään unohtaa.

Vastaavaa melodiapommia ei kiekolta tahdo löytyä, vaikka puoliballadiksi lipsahtava Crossroads of Love poikkihirteen jo lupaavasti jysähtääkin. Mainioita kasariviboja huokuva Cowboyz & Call Girlz ymmärretään myös vetää juuri sen verran leveäksi väliosineen kaikkineen, että pilke silmäkulmassa ei jää huomaamatta. Def Leppard kunniaan ja Toto myös!

Heartageddon on rungoltaan mainio albumi, joka tuntuu kärsivän lievästä ylipituudesta ja hivenen repsottavista reunoista. EP-mitassa parhaat palat olisivat tappava yhdistelmä, reilun puolen tunnin modernina pitkäsoittona tehot olisivat myös kohdillaan, mutta 13 raidan ja päälle 50 minuutin mitta eivät enää palvele tarkoitusta mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla. Näin isoon joukkoon olisi kaivattu selvempiä irtiottoja, kuin puoliballadeja ja rennompia rockin jolkotteluja.