Venla Ilona Blom: NEVRAK

Nordic Notes

Venla Ilona Blom on monia asioita, kuten hänen musiikkinsakin monin kääntein kertoo. Suomen ainoa naispuolinen ammattibeatboxaaja on saanut äänensä Game of Thronesin traileriin, ollen samalla osa menestynyttä Tuuletar-yhtyettä. Musiikin suoran luomisen lisäksi hän on kunnostautunut myös tuottajana, sekä eri taiteenlajien rohkeana yhdistelijänä.

Osasin siis jo lähtökohtaisesti odottaa paljon Venla Ilona Blomin debyyttisooloalbumilta, sillä keväinen Sea of Sensations -sinkku räjäytti viimeistään kaikki padot tieltään. Eeppistä folktronicaa ja huippuunsa hiottua taidepoppia edustava kaunokainen on myös esikoispitkäsoiton ehdottomia huippuhetkiä, kun Laonikos Psimikakis-Chalkokondylisin dystooppiseksikin tulkittava runo avaa ihmisyyden olemusta.

Toinen sinkkunosto on nimellään jo paljon kuiskiva Good Night, Laura Palmer, joka edustaa ansiokkaasti albumin yhtä osa-aluetta. Blom vyöryttää toisinaan isoäänistä folktronicaa kuulijan niskaan, mutta nyt vallan saa eteerisempi kauneus, venytetymmät hetket ja keveys. Yön pimeys on väistynyt raidalla, joka tuntuu lohduttavan loukkuun jäänyttä. Saatesanojen mukaan NEVRAK on mielikuvitusmaailma, ja tuolla fysiikan sääntöjen tavoittamattomissa Laura Palmerkin voi saada ansaitsemansa rauhan.

Koska mielikuvitus saa vapaat kädet, voi koko albumin nähdä tavallaan yhtenä suurena kertomuksena, tai ehkäpä sarjana elokuvamaisia kohtauksia. Geneviève Andersenin vivahteikas lausunta vain lisää fantasiaan viittaavia elementtejä, mutta ylidramaattisuuteen en näkisi Blomin kuitenkaan sortuvan – vaikka vaaran paikkoja pari matkalla onkin. Serendipity on mitä selvimmin paikka toden usvien tuolla puolen ja noidasta kertova Maaria tanssii jossain siellä, missä kiehtova muuntuu uhkaavaksi, ottamatta kuitenkaan ratkaisevaa askelta suuntaan tai toiseen.

Levy on yhtäältä taidepoppia jousilla, klassista elektroniseen yhdistelevää kokeellisuutta ja ideoiden villiä leikkikenttää. Jatkuvaa leikittelyä valoilla ja varjoilla, näkyvällä ja ainakin toistaiseksi piiloon jäävällä. Blomin rikas historia musiikin saralla kuuluukin halki albumin, jonka osasissa riittää poimittavaa, keksittävää sekä arvuuteltavaa myös tulevaisuudessa. Eihän mysteerin kaikkia saloja tietenkään avata tuosta vain, joten jokainen saa kartoittaa polkunsa NEVRAKin sokkeloissa, maisemissa ja taivaiden alla.

Tekstit ovat toisinaan hyvinkin arvoituksellisia, tunnelmat väkeviä ja musiikki reagoi tähän kaikkeen muuntuen, kääntyen ja kerrostuen itsekin, vain hälvetäkseen seuraavassa hetkessä. Rytmit yltyvät vahvoiksi, sanat terävimmiksi, sitten on taas harvempien nuottien hetkiä. Aavis kiitää ehkäpä vaaleiden ja talvisten pintojen yllä kuin valoa itsekin loistaen, jousitrio N.O.X luo tälläkin raidalla maagista taustaa ja vähemmän on tietysti enemmän.

NEVRAK – mitä se on minulle? Taidetta, vapautta, luomista näennäisestä tyhjyydestä ja sen täyttämistä taianomaisella musiikilla/äänitaiteella. Kaiken keskellä suomeksi esitetty Musta veri tuntuu rikkovan magian, kun kovat sanat tipahtelevat veripisaroiden tavoin valkeille pinnoille, vaan ehkä sekin on vain pitänyt ottaa mukaan. Kuten todettua, NEVRAK ei ole tainnut vielä paljastaa kaikkea itsestään.