Lauri Hyvärinen & Jukka Kääriäinen: Pulled Apart by Horses

Bokashi Records

Bokashi Records on toimintaansa aloitteleva helsinkiläinen levy-yhtiö, jonka ensimmäinen julkaisu on kahden sähkökitaristin vahvan improvisoidulle ja kokeelliselle tuotokselle tuntuva instrumentaalikummallisuus. Lauri Hyvärinen ja Jukka Kääriäinen tuntevat toisensa ainakin Sähkökitarakvartetti-yhtyeen kautta, koska he muodostavat puolet kyseisestä nelikosta, eikä duo ole luonut ainakaan millään tavoin ’helpompaa’ ja valtavirtamaisempaa äänitaidetta kahdestaan.

Ääniä, efektejä, kokeellisuutta, ehkä jopa kenttä-äänityksiä. En tiedä missä kaikkialla, miten ja millä vehkeillä kitaroita on soitettu, ikuistettu ja kuultavaa muokattu, mutta eetteriin pääsevien äänien kirjo on ainakin huima. Kuullun sisäistäminen ottaa myös aikansa, eikä prosessi osoita päättymisen merkkejä tätä kirjoitettaessa. Äänitykset on suoritettu Helsingissä viime vuoden vaihteessa ja ainakaan soitinlistauksessa ei mainita kuin kaksi sähkökitaroita soittavaa herraa. Sooloja, melodioita tai perinteisiä kappalerakenteita kiekolta ei löydy, vaan instrumenteilla luodaan ennemminkin äänimaisemia, palasia, vingahduksia, rapsahduksia ja rahinoita.

Vaan löytyy niitä sävyjä marginaalinkin marginaalista. Masochistic, Thankless Job pitää sisällään jopa svengaavaa matalataajuuspomputtelua, joka lienee tehty kitaran matalilla kielillä – ehkä. Too Academic intoutuu välillä sellaisiin säröryöppyihin, että vähemmästäkin pelästyy, eikä linjoja tunnu löytyvän mitään tuttua ja turvallista kohden. Kaksikon tapa tehdä juttujaan täysin omin keinoin pistääkin kuulijan testiin ja jättää hänet toistuvasti luovuuden ulapoille. Taide antaa ja vaatii, niinhän se on.

Katson albumin kansikuvaa ja pohdin, että onko asfalttipinnan rikkonut murtumalinja kenties vertaus ja jos, niin mistä. Näissä karuissa, kovissa, särisevissä, rahisevissa ja armottomissa äänikokemuksissa on omanlaistaan puhtautta, pidäkkeetöntä aitoutta ja voimaa, joka ei itseään suotta selittele. Entä mitä otsikon hevoset kiskovat hajalle ja miksi? Hyvärinen & Kääriäinen eivät jätä itsestään ainakaan hailakkaa muistikuvaa, sen voi ainakin sanoa puhtain sydämin.

Suorien vastausten saaminen olisi tietysti aivan liian tylsää, joten ehkäpä äänimaisemia pitää vain haravoida aikansa. Hattua päästä ehdottomuuden edessä, jos nyt pienet lisätarttumapinnat olisivatkin olleet ehkä tarpeen.