Julkaistu: 21.09.2024
Arvostelija: Mika Roth

Eclipse
Monet yhtyeet etsiv�t vimmatusti ��nt��n ja tiet��n, mutta harvat ovat onnistuneet siin� Kielo Ilonan tavoin. B�ndi on tavallaan helppoa niputtaa lavean indie-folk -termin alle, vaan tarkempi luokittelu onkin sitten haastavaa � ja tarpeetonta. Korvat tiet�v�t mist� pit�v�t ja Luut laulaa -albumiin jo pitk�n kaavan kautta tutustuneena voin todeta ryhm�n vain kirist�neen ty�ns� tasoa sitten, verrattuna viiden vuoden takaiseen Kiireen kehtolaulu -esikoisalbumiin.
Oli suuri s��li, ett� ryhm�n debyyttipitk�soitto ilmestyi vain kuukausia ennen pandemian alkua, mutta mink�s teet maailmalle ja sen tyrskyille. Reilu kolme vuotta sitten k�ynnistyi uusi sykli, kun Taikuri-sinkku avasi ensimm�isi� juonteita tulevasta. Toisen albumin materiaali on syntynyt kiirett� vuosina 2020�2024 ja kuluneet ajat kuuluvat monin tavoin musiikissa. Elon moninaiset ilot ja surut, maailman hurjista mullistuksista puhumattakaan, ovat j��neet vuosirenkaiden tavoin havaittaviksi, vaan kaikki ei tietenk��n ole suoraa, simppeli� ja yksiulotteista. Nyth�n on kyse Kielo Ilonasta.
Joku voi olla sit� mielt�, ett� silkasta omenasta maailmoja l�yt�v� Royal Gala on tekotaiteellista kikkailua, eik� siin� mit��n: mielipiteet ovat musiikin saralla sallittuja, suorastaan elint�rkeit�. Asetun kuitenkin yhtyeen puolelle, sill� Royal Galan kuin seitsem�n muun raidan kohdalla koetaan kahdeksan erilaista tarinaa ja n�k�kulmaa, eik� seassa ole mielest�ni itsetarkoituksellista kiemurtelua. En v�ltt�m�tt� ymm�rr� t�ysin, mist� Peppi samurai paperinukke kertoo, paitsi ett� satumaiset elementit pelaavat j�nn�sti musiikin kanssa yhteen. Soundikenttien avaruus ja hienosyisyys tempaavat toistuvasti mukaansa ja b�ndin kyky muuntaa sovituksilla tilojen tuntua on suorastaan mestarillista, joskus pit�� vain antaa musiikin ja tekstien vied� menness��n.
Yksi kaukaisimmista pisteist� biisijoukossa on talven 2022 sinkku Puut, jonka progehtavassa etnofolkpoprockissa on jotain hyyt�v�n et�ist� ja kovaa � mutta pehme�ll� tavalla. Kuulenko karanteenien ja pandemia-aaltojen varjoja? Luultavimmin, vaikka mit��n ei suoraan sanotakaan. Albumin sulkeva Tytt� joka katosi mets��n muuntaa kuoleman el�m�ksi ja mahdottomuuden mahdollisuudeksi, uudeksi ajaksi. Ankkurin painovoima nostaa levyn lopun niin korkealle, ett� jopa avausraita Luut laulaa joutuu kisassa tiukkaan testiin. Onneksi t�m� ei ole mik��n kisa, koska kaikki osat pelaavat samassa joukkueessa ja t�ht��v�t ainakin l�ht�kohtaisesti samaan maaliin.
Ent� mik� tuo maali on, mist� albumissa on lopulta kyse? Kielo Ilonan musiikissa perinteiset palat ja jopa kansanmusiikiksi mielletyt osaset sopivat yhteen uudemman ajan suuntausten kanssa. Yhtye kulkee varmoin elein siell� miss� folk kohtaa rockin ja etno modernin ajan, leimautumatta mihink��n tiettyyn aikaan, suuntaan tai ideaan.
Luut laulaa -albumi on mielest�ni el�m�n ihmeellisyytt� ja monimuotoisuutta ylist�v� teos, joka n�kee ihmisen vain yhten� osana jotain suurempaa, ja musiikin h�nen vapaana luomisensa kentt�n�. Yhtye latoo pienist� osista isoja mosaiikkeja ja valjastaa vilkkaasti vipelt�vist� sovituksista itselleen vain lis�� voimaa, yst�v�llist�, positiivista ja rakentavaa voimaa.




Popahtavaa folk-rockia persoonallisella tavalla esitt�v� nuori kotimainen yhtye.
Linkki:
kieloilona.com
(P�ivitetty 24.6.2021)