D.O.P.A.: Vivid Dreams

Soit Se Silti

D.O.P.A. on kotimainen pääosin instrumentaalista ja menevää musiikkia luova yhtye, jonka musiikissa voi kuulla sävyjä jazzista, rockista, progesta ja jopa elektropopista. Kitaravelho Timo Kämäräinen pitää huolen, että niin nuotteja kuin kurveja riittää ja pianisti Alexi Tuomarila toimii loistavana vastapainona musiikillisessa kirmailuissa. Vivid Dreams on bändin esikoisalbumi, jolla tulevan tien alkukiviä vasta lasketaan paikoilleen, mutta startti on jo osin mitä lupaavin.

Itse asiassa Kämäräinen, Tuomarila ja rumpali Tuomas Timonen ovat soitelleet yhdessä jo pidemmällä aikavälillä, mutta varsinainen bänditoiminta D.O.P.A. otsakkeen alla alkoi vasta pari vuotta sitten tiivistyä ns. oikeaksi tekemiseksi. Trion lavensi kvartetiksi joissain kohdin basisti Juho Kanervo, ja nyt ryhmän moottori käykin jo kaikilla sylintereillään komeasti.

Maaliskuussa julkaistu kärkisinkku Laertes in Love saa kunnian käynnistää myös esikoiskiekon pehmeän elokuvamaisilla linjoillaan, eikä lähemmäs kuutta minuuttia yltävä raita jätä kuulijaansa rannalle ruikuttamaan. Välilauluiksi kutsuttavia sanattomia vokaalejakin kuullaan väriä antamassa ja komeaa kaartelua tämä on, siinä missä toinen sinkku, Gone And Done, pistää vielä rokimpaa vaihdetta silmään. Nyt voidaan puhua jo surf-vaikutteista, kun nelikko pujottelee vikkelästi vaihtuvissa maisemissa ja lunastaa isoin liikkein saatesanojen puheet rockista.

Eikä maailma ole ainakaan harmaampi sinkkujen takana, sillä vikkeläsorminen Robin Childhood nykii ja tempoo progehtavan poprockin puolelle. Vetoapua saadaan myös ihka oikeista vokaaleista, joiden lisä on suorastaan mullistava kokonaisuudelle. Tarina ei kerro kuka/ketkä raidalla hoitaa vokaalit, mutta hattua päästä työn edessä, joka samalla kuroo umpeen kuilua valtavirran puolelta. Joku voi nähdä Guiltin albumin puolipakollisena slovarina, mutta minulle tuo tyyneyden keidas sovittaa auringonlaskuja kokonaisuuteen juuri sopivalla tavalla.

Pitkäsoiton materiaali on tasaisen vahvaa, mutta parhain jännite karkaa viimeisellä kolmanneksella, kun kaikki oleellinen on tavallaan jo kuultu ja monet nuottikimarat koettu. Vivid Dreams on kuitenkin esikoiseksi melkoinen taidonnäyte ja ohjelmanavaus, jolle jään innolla odottamaan jatkoa.