Pavians: Rytinää, räminää ja odotuksia - EP

Vapaat Levyt Oy

Pavians on joensuulainen ilmiö, saanut alkunsa joskus keväällä 1994 tai 1995. Vuosien mittaan vaihdelleen kokoonpanon sekatyömuusikot ovat soittaneet mm. Mana Manassa, Neljä Ruusua:ssa, Kumikamelissa ja Eläkeläisissä. Kokoonpano pyrkii olemaan vapaa minkään tietyn tyylilajin kahleista. Kaupallisesti riskaabelia, mutta tietenkin aina ihailtavaa tällainen, kun joku tekee just sitä mikä miellyttää. Muistakaamme tässäkin välissä, että itse asiassa asiat ovat levybisneksessä tavallaan paremmin kuin ennen: ei ole enää joka paikassa niitä topikärkiä sanelemassa artistille, mitä, milloin, miksi ja miten hän levyttää.

 Onhan tämä lupaava EP, kyllä. Hevi sähkökitarapoljento lyö kättä syna- kone- jarkkomartikais- ja tietokonepeliäänimaailmojen kanssa, haudanvakavia ei olla, yksinkertainen on kaunista, ja jonninmoista sanomaakin löytyy: jotenkin juiceleskismäinen kakkosraita New York, New York iski ilman muuta parhaiten. Voihan noita vaikutteita poimia halutessaan vaikka miljoonan: mainittakoon vielä, että ainakin Kraftwerkin ystäville löytyy pikkukivaa, mikäli eivät ne loputtomat parodiat ole jo alkaneet maistua puulta.
 Panin myös ilolla merkille sen, että tässä ei nuoleskella pk-seudun musiikkiskenejä, vaan peräti piikitellään. Kun ollaan joensuulaisia niin ollaan. Nykki on suurempi kuin Helsinki, oven “välliin” jäädään, paikoissa partioi “polliiseja” eikä avaruudessa voi elää “kukkaan”. Plussat asenteesta.

 Hyvää piisimateriaalia, leppeitä lyriikoita, hallittua linjattomuutta (eli vaihtelevuutta). Piisit ovat ylipitkiä substanssiin nähden, mutta siitä huolimatta kyllä tämä radiosoittonsa ansaitsisi. Paljon huonompaa materiaalia julkaistaan paljon suuremmalla volyymillä koko ajan.

 Toivottavasti Paviansin pojat ovat jonakin päivänä oikeassa paikassa oikeaan aikaan.