Yasir: From Time to Eternity

Young Diamond

Yasir katkaisi loppuvuodesta 2021 pitkäksi käyneen musiikillisen hiljaisuuden, kun Only You -sinkku ilmestyi. Avioeron pirstaleista syntynyt kappale oli samalla ensimmäinen helmi nauhassa, joka lopulta johti From Time to Eternity -albumiin. Tässä välissä ehti ilmestyä vielä kolme muutakin sinkkua, jotka yhdessä muodostavat värikkään elektropoprockin reunoja luotailevan biisijoukon.

Yasir on lähtenyt luomaan elektronisista aineksista kappaleita siten, että luonnosmaisuus ja rosot eivät jää ainakaan huomaamatta. Isommalla tuotannolla falsettia suosivista siivuista olisi voinut sukeutua melkoisia megamahtiballadeja, mutta nyt kuulija (tai ainakin allekirjoittanut) jää usein ihmettelemään keskellä komeita lavasteita, että koska se pääohjelma alkaakaan. Applause After Landing petaa täydellisen paikan kaikkien mahdollisien patojen räjäyttämiseen, taustalle on sijoitettu jopa jousia ja pianoa, mutta jotenkin tämä jää suutariksi. Takovaa tanssirytmiä keskiöön tuova The Summer Was Ending pystyy vastaavasti hyödyntämään roson ympärillään ja siivusta kasvaa kiekon jälkipuoliskon selkeä johtaja.

Sinkuista I Can’t Be There on erittäin kaksijakoinen kokemus, sillä supertarttuvaan kuvioon nojaava veto tarttuu kerrasta korvaan ja pitää sen jälkeen otteensa tiukasti. Ymmärrän periaatteessa, että lievästi sotkuiset soundit ja särinän puhkipalaminen ovat osa kokonaisuutta, mutta mielestäni mainio kappale olisi ansainnut enemmän tartuntapintoja – etenkin kun niitä kirjaimellisesti killuu ilmassa. Modernius vei voiton, biisi ei välttämättä niinkään. Hiukan samoilla linjoilla liikkuu soundeiltaan kuusarisempi Wish, jolla soundien huojunta saa sentään aikaiseksi positiivisempia aaltoja. Tämäkin kertosäe on ytimeltään täyttä titaania, mitä äänimaiseman hälykään ei peitä.

Levyn mielenkiintoisinta laitaa edustaa Radiohead-laina Exit Music (For A Film), johon on onnistuttu lataamaan huima määrä energiaa ja tunnetta. Samalla alkuperäinen kulma on kellahtanut sen verran vinoon, että versiointi on perusteltua. Samoille linjoille jännitteissä yltääkin oikeastaan vain Ordinary Man, sekä mustana hevosena sisäpuolelta eteen kirivä How Could It Be So, jolle lofi sopii kuin David Lynch Twin Peaksin mystiseen yöhön.

From Time to Eternity on repaleinen ja hajanainen albumi, mutta se osoittaa toisaalta Yasirin palanneen voimalla. Musiikillisista ratkaisuista voi olla montaa mieltä, vaan tylsäksi ja visiottomaksi herraa on turha kutsua. Olisinkin halunnut kovasti pitää näin persoonallisesta kiekosta enemmän, joten toivotaan jatkoa saapuvaksi jossain vaiheessa.