Iron Country Sisters: Grace

Soit Se Silti

Rautamaan sisarusten toista albumia on odotettu pitkään ja hartaasti, ainakin allekirjoittaneen ja takuulla monen muunkin roots/americana-musiikin ystävän toimesta. Melko tarkkaan viisi vuotta sitten The Blue Hidden In -debyyttialbumi soi raikkaana ja toivoa täynnä, vihjaten upean matkan olevan vasta aluillaan. Yksi pandemia myöhemmin olemme uudessa tilanteessa, eikä maailma sittenkään ole ehkä muuttunut niin paljoa – ei ainakaan, jos vain kuuntelee musiikkia ja antaa mielensä matkustaa.

Kuluvan vuoden aikana julkaistut kolme sinkkua on ladattu uuden ajan hengessä albumin kärkeen, sillä vuonna 2024 potentiaaliset kuulijat on saatava nopeasti jäämään lopunkin levyn pariin. Näin kiekko on tavallaan vaarallisen etupainotteinen, kun tuorein sinkku Grace saa peräänsä heti keväiset Ghost ja Judith -raidat. Toisaalta mikään ei tunnu pakotetulta ja jos satunnainen kuulija kuuntelee vielä levyn toistakin puoliskoa, huomaa hän kaiken ainoastaan hiljalleen laajenevan sekä rikastuvan. Tarttuvimpia vetoja kuullaan kyllä kärjessä, mutta kärjen takana biisikymmenikkö monin tavoin täydentää itse itseään.

Levyn avaavassa nimibiisissä yhtyeen soundiin ladataan rahdun enemmän countryrockin voimaa, kun taas rakenteeltaan kevyempi Ghost nousee uljaasti siivilleen etenkin kertosäkeen voimalla. Kolmiääninen laulu on yhtyeen valteista vahvin ja kaihoisan kaunis viulu viimeistelee melodisen huippuraidan. Vielä syvemmälle preerioiden tuolle puolen askeltaa Judith, jonka polveileva kulku on samaan aikaan levoton ja rauhaisa. Tuo sama hillitty kiihkeys ja pinnan alla vaikuttavat väreet kulkevat halki albumin, jonka tekstejä kannattaa todella kuunnella ja punnita.

Sinkkubiisikolmikko tekee keulilla tehtävänsä ja esittelee onnistuneesti yhtyeen parhaimpia puolia, mutta todellisuudessa levyn suurimmat herkut taitavat löytyä syvemmältä. Set Fire to Your Name ei ehkä täytä PR-konsulttien kirjoissa sinkkusiivun tunnusmerkkejä, vaan kipunoiva siivu elääkin hiukan toisenlaisista energioista. Kaikki täydentää kaikkea ja näin kasaan sukeutuu jotain kolmeminuuttisia soittolistahelmiä merkityksellisempää.

Poprocksoundia mukaan tuova Calling Out Your Name on myös tuiki tärkeä nimenomaan albumibiisinä. Musiikkispektri laventuu laventumistaan, eikä mitään oleellista kuitenkaan rikota samalla. Herkkä tunnelmointi Stargazing ei voisi myöskään osua parempaan saumaan, sillä juuri ennen loppua kelpaa hetkeksi vain seisahtua ja katsella tovin taivaita. Nytkin kaikki tapahtuu kovin pienellä alueella, melodian ja hetken magiikan täyttäessä tilan.

Iron Country Sisters on löytänyt äänensä, tyylinsä ja soundinsa, jota Rautamaan kolmikko yhdessä kolmen muun soittajan kanssa on jalostanut. Americanaa, juurimusiikkia ja kolmiäänisiä lauluharmonioita, syviä tunteita, sielusta kumpuavia hetkiä, sekä hetkittäin suorastaan mykistävää kauneutta. Nyt ollaan jo niin lähellä viittä tähteä, että saatan katua myöhemmin sen yhden pois jättämistä – mutta mitä jos seuraava levy pistää vieläkin paremmaksi…