Los Bitchos: Talkie Talkie

City Slang

Lontoolainen Los Bitchos posautti melkoisen instrumentaalirock-paukun keskellä pandemiaa, kun alkuvuodesta ilmestynyt Let the Festivities Begin! ravisteli maailmaa. Toisella kierroksella lontoolainen nelikko on ottanut sihtiinsä tanssilattiat ja taas mennään niin, ettei toinen kenkä tahdo edes lattiaan ehtiä koskemaan.

Talkie Talkie on siis kaikkea muuta kuin suoraa jatkoa debyytille, tai edes sen varovaista versiointia. Yhtäältä nostan hattua moisen rohkeuden edessä, sillä useimmiten debyytin voittavaksi havaittua kaavaa lähdetään edes osittain toistamaan. Los Bitchos näyttää kuitenkin yhtä sormea moisille puheille ja antaa palaa. Lattarigroovella ladattu 1K! veivaakin kuviotaan eksoottisesti ja Don’t Change sinkoilee idästä länteen ja takaisin itään sellaisella vauhdilla, ettei tutkakaan pysy mukana. Japanilaista koristetta sujautetaan yhteen kulmaan, mahdottoman isot lattarirytmit nuijivat toista kylkeä sisään, ja tuon kaiken keskellä kitarat korvaavat sanat muutamia huudahduksia lukuun ottamatta.

Nopeus on kiistatta voimaa ja vauhti energiaa, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Reiluun kahteen minuuttiin puristuva sinkkuveto La Bomba hukkaa jo läjäpäin loistavia maalipaikkoja, kun on niin kauhea kiire saada kaikki valmiiksi. Hudiksi tuomitaan myös avausraita Hi!, jonka svengimoottori puksauttelee lupaavasti 70-lukua tuutista ulos, mutta juuttuu jotenkin lähtötelineisiinsä. Nokkelaa aikamatkaleikkiä on taatusti ollut hauskaa tehdä, vaan unohtuiko se alkuperäinen idea jonnekin raketin penkin väliin?

Hitaampaa vaihdetta tarjotaan, kun It’s About Time jyrnyttää öisillä katoilla aikansa. Soundien värit ja vivahteet pääsevät nyt huomattavasti paremmin oikeuksiinsa, kun vain maltetaan ja annetaan nuottien tehdä työnsä. Aikamittarit viitannevat ainakin 60- ja 90-lukuihin, mutta tässä kyydissä aikaparadokseista ei kannata niinkään välittää. Onnistuminen on myös lattaria ja itää jälleen toisiinsa takova Kiki, You Complete Me, jolla tasapaino saavutetaan kuin vahingossa.

Kaiken narinan jälkeen on todettava, että Talkie Talkie on pääosin mainio instrumentaalilevy. Esikoinen nosti vain riman niin korkealle ja tässä loikitaan tyystin eri säännöin, mikä saa pohtimaan koko bändin tulevaa suuntaa.